Manilan flygärikenttä, filippiinos ja sunnuntai 02.16, että terve vaan sulle sinne. Nuhanen lento Macaosta takana, onneks kesti vaan joku pari timmaa. Törkeen ahdas Cebun purkki. Nyt sit pyöritellää peukaloita viitee asti ja venaillaa jatkoflygärii Boracayalle. Kai tää tästä viel iloks muuttuu..
No nyt on ainaki aikaa fundeerata mitä kaikkee sitä tuli touhuttua macaon puolella. Vajaa viikko tuli siel pyörittyy, ja mitä jäi käteen? Hmmm... joo. Ei hirveesti. Mestahan on ihan täynnä kasinoita, joten tekemistä ei ihan hirveesti oo, varsinkaa jos ei gamblaa.. meikämandoliinonki reputkin on niin täynnä kamaa, ettei sitä pysty enää shoppaamaankaa, mikähän on tavallaan ihan hyväkin juttu, vai mitä äiti? Koska Riinalla ja sen kolmella suomikämppiksellä oli vika viikko skolessa, niin olihan niitä muki-iltoja tietty järjestetty, joten...niin olin. Mut ei se nyt pelkkää raikulia ollu (vaan 3 iltaa). Kävin mä hei maanantaina ja tiistaina immigrationis hakee visaa! Oli muuten meganuhasta istuskella siellä, mut saipahan naureskella tyhmille kiinalaisille. On ne ihme jengii kyl.
Nii ku sanoin opiskelijoilla oli vika viikko menos ja se ties myös final examei niille, joten päivät meni opiskelijaboksissa ”opiskellessa”, no kyllä ne ainakin yritti. Itsehän laiskana lomalaisena makoilin kaiken ajan sohvalla ja näppäilin tätä valkosta omenaa. Nettiriippuvainenko? Vai muuten vaan saamaton? Jäi siis perus turistikierrokset aika vähiin, mut toisaalta ne kiersi aika pitkälle parissa tunnissa. Eikä ne kasinot juurikaan toisistaan poikkea; tuvat täynnä pelihullui kiinalaisia. Hienoja ja massiivisia pytinkejä kylläkin, varsinkin the venetia ja city of dreams.. Poudan Pekukin heitti aikamoiset säät loppuviikolle. Reilun parinkympin asteen pudotus siihe kympin tienoille ei ollu mun mielestä mitekään kivasti tehty. Ja sen tunsi myös heti sisätiloissa; kämpän kivilattioil olis helposti voinu pitää vaikka lunta ja se ei olis siitä mihinkää sulanu!
Muona puolikaan ei ollus uurimmaks osaks ihan perinteistä kinkkiä, vai miltä noin 5 kertaa mäkissä kuulostaa? Mäksterissä tuli käytyä kuudes päiväs enemmä ku koko tokion reissus yhteensä. Syytän vain ja ainoastaa erittäin läheistä sijaintia ja alhaisia hintoja. Ja ehkä vähän halvan alkoholin aiheuttamia jälkioireita..Täytyy yrittää, siis yrittää, ottaa boracayalla ne terveelliset elämäntavat taas käytäntöön, ja jättää se iso paha syntisyys taakse. Joten hei lämpö, aurinko ja beachit mä oon ihan just siellä! Ei kestä kauaa. Aijaijajaiiii.
Summa summarum: jos meette joskus macaoo, varokaa. Se ympäristö provosoi maljalle. Tai sit se oli vaan ne hullut vaihtarit...tai sit vaa minä, en tiiä.
Ja muistakaa, et tontut tarkkailee vielä.
Sori tää netti on aika flunssanen, joten photoi ei saanu oikee lisäiltyy. Yrittäkää nuuskii facebookist.
