perjantai 3. joulukuuta 2010

Kaikki kiva loppuu aikanaan.

22年12月3日(金). Tänään perjantaina 3.12.2010 avatessani öögät kello 7.30 taisivat Japanin jumalat tietää  päivästä tulevan surullinen ja haikea, sillä vettä tuli kun saavista. Ilma oli kun kauhuleffoista. Aamukampa nakerrettu. Graduation Day. Game over. Olo oli kuin pikku pojalla joulun jälkeen; kuukausien ja odotus ja yhtäkkiä kaikki onkin ohi! Ei tätä pysty kyl mitenkään tajuu saati hyväksyy et hommat on täällä suunnalla taputeltu. Liian isoo palaa tarjotaan nyt purtavaksi.. Eieieieijeeiiiii.

Anyway, tänään aamupäivästä siis laitettiin spettarit jakoon. Tilaisuus oli virallinen, kuten japanilaiseen tyyliin kuuluu, mutta kyllä puheissa lens läppä aika korkeessa kaaressa (mitä nyt niistä ymmärsin, sillä hommahan hoidettiin tietenkin tyylikkäästi paikallisella murteella). Tuominenkin pääs kuittaamaan oman spettarinsa itseään häpäisemättä. Piti vaan muistaa kumarrella kolme kertaa ennen ja kolme kertaa jälkeen diplomin saantia; skolen sikarikerho-osastolle, opettajille sekä skolen pressalle, joka spettarit jako.
Noin puolen tunnin session jälkeen oli vuorossa ceremony party, jossa tarjoiltiin loistavaa murkinaa ja hyvästeltiin jengiä...Valokuviakin tuli räpstittyä tuttuun tapaan miljoonia. Krotiilikyyneleetkin oli lähellä. Niin herkkää, niin herkkää..

Aika tyhjä olo tällä hetkellä. Todella tyhjä itseasiassa. tuominenkin täällä päässä ihan sanaton. Varmaan eka kerta. Ei se mitään, eteenpäin sano se kuuluisa mummokin lumessa. Sääkin on parantunu huomattavasti aamun horrorikelin jälkeen, vai miltä aurinko ja +20 astetta kuulostaa? Tän päivän ohjelmassa on synkistelyn ja masistelun sijaan vielä viimeset kemut tän poppoon kanssa, ja missäs muualla kun meikän kämpässä. Huomenna osa jengistä lähtee omille teilleen, ja joku yrittää (kiitti finnair). Mut meikäläistä on ihan turha vielä härmässä odotella pitkään aikaan... Tää peli ei oo vielä pelattu. Pakkaset, ne saa odottaa!

Nihon Universityn Japanese Language and Japan Studies programista vastavalmistunut mallioppilas tuominen kiittää, kuittaa ja tarttuu mopin varteen. 

日本の大学にどおもありがとう!日本の生活が恋しいです!

3 kommenttia:

  1. Miten nopeasti aika meneekään: justhan sä vasta menit sinne ja nyt se on sit ohi!:(( Kurjaa! Fiilis on varmaan tosi haikea siellä tällä hetkellä.
    Mutta jotain hyvääkin: me saadaan sut takas tänne luoksemme,:)) vaikkei se ajatus ihan hirveesti tällä hetkellä varmaan sua innosta. Enkä yhtään ihmettele; kuka tänne pakkaseen ja lumeen haluais! Varsinkaan lämmöstä ja auringosta! Ja ihan turhaan sä nyt moppaat, jätä se vasta bileiden jälkeen!;))

    VastaaPoista
  2. Hei toi mun kommentin kello on väärin. Täällä on vasta su. Koita veikka kestää siellä, kohta pääset sikkon hoiviin! Halibatsuippa!

    VastaaPoista