ハロウィーン

Karkki vai kepponen? Sitä ollaan taas tänä vuonna päästy siihen päivään, jolloin kaikki hirviön näköset ihmiset voi kadulla kulkee täysin huoletta. Kyllä vaan, kuten otsikkokin sen selvästi ilmasee, halloweenin aika on koittanut myös tänne Honshun saarelle! Isäukko skypessä ties kertoo, että halloween pohjautuu kelttiläisten kulttuurien syksyllä, maanviljelyskauden lopussa vietettyyn vanhan uuden vuoden ja sadonkorjuun juhlaan.. Sit ite luuppasin sen verran (wikipediasta tottakai), et jengi poltteli kokkoja juhlan aikaan, jottei henget houkuttelis harreja tuonpuoleiseen. Sillälailla. 


Meikäläinen ei oo kyl viel mitää notskei kyhäilly, mutta eilen mua houkutteli, ei henget, vaan ihan paikalliset frendit halloween partyihin. Halloween ei kuitenkaan oo mikään isonluokan juhlatapahtuma täällä, vaikka sitä on lähes jokapuolella näyttävästikin mainostettukin. Eilisen perusteella ei ulkona liikkuessa juurikaan huomannut, että kurpista juhlaa vietettäis. Eli myös täällä ollaan aika kaukana jenkkien överikoristelluista pihamaista. Saatiinkin eile aika paljon öögaa ku käppäiltiin laumassa kohti juhlapaikkaa. Joukossa oli mm noitaa, muumiota, draculaa, ala-asteoppilasta sekä showpainijaa! Ei, mä en ollu showpainija! Nacho libre -hommat hoiti Axel. Nätti ronttinaamari oli kyllä, propsit siitä. Mulla oli vaan vaatiomattomasti japanin suurin noita hattu ja iso rusetti kaulassa. Luutakin puuttu..


Ilta oli kyllä kaikin puolin loistava. Meit oli Shinjukus Alpus nimisessä izakayssa varmaan noin kolkyt ja meininki sen mukanen. Siellä sai taas 2500 jenillä naposetella ja imutella antimia niin paljon kun kerkes noin 3-4 tunnissa. "Biiru naminami, kippis" oli taas ehkä toistetuin lause ainakin meijän pöytäseurueessa, johon kuulu mun lisäks vaan paikallista populaa. Mutta tais se biiru olla naminamia muissakin pöydissä... Vähän enne puoltayötä bailut oli taputeltu kyseisessä izakayssa, mutta itse liityin tän jälkeen pieneen remmiin, joka lähti Shibyaan clubille. Sisäänpääsy oli aika suolanen herrasmiehille: 3500rahaa, eli reilu 30e. Sillä tosin sai 2 drinkkiä, mitä en tietenkään harrina tajunnu käyttää!! Ens kerralla sitten. Musiikki oli käytännössä pelkästään dance painotteista, joten meno oli aikamoista kreisibailaamista. Siellä tuli sit tampattuu lattiaa tappiin, eli aamuviiteen, asti! Menee todella heittämällä elämäni top3 suorituksiin. Huh, voin sanoo et nikkeri "grazylegs" tuominen oli vireessä. Kysykää vaikka niiltä moooonilta mimmeiltä, jotka sen lähietäisyydeltä pääs todistaa...haha. Joo. Tapasin mun tulevan vaimonkin siellä, mut en tajunnu kysyy sen nimee tai yhteystietoja, joten uudelleen tapaaminen voi olla pikkasen hankalaa. Urrrrpo!


Eilen olo oli ku filmitähdellä. Kaikki halus ottaa kuvia ristiin rastiin, niin tutut ku tuntemattomatki. Ja pitää varmaa pikkuhiljaa alkaa uskoo, et saatan ehkä oikeestikki olla komee!?! Kun päästiin izakayaan sisään niin ekat sanat mitä kuulin japaniks oli, "oiiii tosi hyvännäkönen". Mikä parasta kehujat oli sekä mimmei, että äijiä! Yks harri halus ihan vartavasten tulla kätteleekin. Huikeeeta. Myös clubilla usein kuultu sana mimmien suusta oli かわいい。Tarkistakaa sanakirjasta...


Happy Halloween! 


Ja kamerahan ei ollut matkassa mukana. Kuvia ehkä myöhemmin Kaisalta..


And in English, here you are:


Trick or treat? Yeah, The Halloween has come back again, so there should be no worries walking on the streets and looking ugly, cause everybody expect you to be dressed up as a monster.. That's why nobody hasn't been staring at me lately on outside.


In Finland we really don't celebrate Halloween, or at least I haven't celebrate it at all. Not to mention decorate our home or something like that, so I don't have much experience of it. But while I have been here, I have seen lots of decorations in stores and streets, therefore I thought that Halloween would be a bigger thing here than in my country. I asked my local friends do they celebrate or do japanese people generally celebrate Halloween at all, they answered "not really", which I found by myself too. So not a big difference between Finland and Japan in this case.


Nevertheless, we were invited for Halloween party on Saturday by our volunteers and the place was in Shinjuku, Alpus izakaya, which is already "old friend" for us. Been there a couple times before. It's famous for its cheap draft beer. Only 160yen, which is pretty good deal here. Almost everybody from our JLSP program decided to take part on this party and also many of our local friends were there, so we had a perfect setting for an awesome party. And I can tell that they really were. Almost everyone had dressed up for something; for example there were lots of witches, one show wrestler, Minney Mouse etc.. On that day I kind of felt myself as a filmstar, because everybody wanted to take pictures, even the people on the streets that I haven't never met. And at least from now on I'm starting to believe that japanese people really like foreign people's looks, because at the Izakaya I heard that many girls said that I'm goodlooking or something. Even one guy wanted to shake my hand and said that I'm really handsome.. It felt really weird, but kind of funny!


Party lasted about 4 hours, which felt like a couple. So around midnight we decided to go clubbing to Shibya within small group. And that took all the way until 5 AM.. So the next day was a kind of lazy on my part as you can imagine. Heavy work demands heavy parties, right?

lisääkokemuksialisääkokemuksia

Holahola bacardicola! Poika on päässy kotiin yön hämäriltä reissuiltaan. Eilinen iltahan meni sen pisimmän kaavan mukaan, niin kuin perjantaikin, muuuttamutta erittäin hengissä selvittiin tästäkin duppelista. Tuomisethan on hei tehty kestämään.. Hupiakin riitti, mikä nyt ei varmaan mikään suuri järkytys oo.

Perjantain alkuilta meni izakayassa syöpötellessä ja... niin. (Kun nomihodai oli taas pelin henki, niin kyllä sitä joutu tankkaa, jotta sai rahoille vastinetta.) Meille oli varattu neljä pientä pöytää kolmeks timmaks ja itse sain kunnian illastaa pelkästään paikallisten kanssatoverieni seurassa. Heidän mielestä meikäläisen pärstäkerroin muistutti ilman ikkunoita Orlando Bloomia ja ikkunoiden kera Johnny Deppiä. Täytyy myöntää, ettei puhunu ihan puutaheinää... Ennen puoltayötä nostettiin kytkintä, laitettiin vilkku vasemmalle ja käppäiltiin clubille. Ei ollu kyl mikää fancy mesta, mutta sisäänpääsy oli halpa verrattuna yleiseen hintatasoon; tuhatlappusella sisään. Naikkoset sai kylkeen viel kaks drinkkilippuu, mistä olin enemmän kun katkera. Missä tasa-arvo huhuu?! Kaikki drinksut oli viishunttii, mikä oli mun mielestä iha ok diili. Kysyntä ja tarjonta kohtas, joten pari tequilasunriseeki tuli testattuu..

Eilinen oli sit vähän extemporee reissu lähellä sijaitsevan Yoyogin puistoon, jossa pidettiin niin sanotut midfall partyt. Siel ei ollu ku muutama ennestään tuttu tyyppi, joten taas tuli tavattua uusii nassui. Siin puistossa me vaan istuskeltii, juteltiin ja vedettiin pieni pintahiiva päälle. Tosin pari paikallist kundii plus yks fransmanni veti kierrokset iha tappiin, mitä oli hauska seuraa sivusta. Puolenyön maissa sit suurin osa jengist hajaantu omille teilleen ja kohti himaa, mut liityin yhteen remmiin mikä suunnisti karaokeboksiin, jossa sitte hoilattiin viisuja aamuviiteen asti. Osa porukasta veti kylläkin rennosti zetoria parikolme timmaa.

Edellisessä postauksessa kerkesin vähän fiilistee kalatorin meininkiä, lisää infoo voi smyygailla mistäpä muusta kun wikipediasta. (http://en.wikipedia.org/wiki/Tsukiji_fish_market) Siellä oli joo jos jonkinäköstä muikkua tarjolla. Mut nyt muikut sikseen. Kalatorin jälkeen lähin käppäilee Urveshin ja sen kamun kaa noin 30min taipaleen kohti Hatchiboron asemaa, jossa meikäläinen pomppas junaan kahden muun matkatessa Imperial Palacee moikkaa keisarii. Mun kyyti kulki kohti Maihaman asemaa, jossa piti spottaa Kaisa ja kumppanit. Perille päästyäni sain pari viestii kyseiseltä neitokaiselta, joista ilmeni, että uni oli maistunu odotettuu enemmä ja et menee viel reilusti aikaa sinne Nahanaan (=Maihama). No mikäpä siinä. En jääny siihe nenää kaivelee, ainakaa hirveen pitkäks aikaa, vaan lähin yksin tallustelee kohti Disneylandii. Tiistaina oli siis myös vuoro elämäni ensimmäiselle disneylandkeikalle. En oo kylläkään koskaa ollu mikää huvipuisto fiilistelijä (varmaan johtuu siitä en oon aika nössö), mut mikkihiiri-maata odotin kyllä suurella innolla!

Näkymä porttien jälkeen

Hyvää rallia

Koska olin muuta porukkaa reilun tunnin edellä, käytin ajan viisaasti odottelemalla vuoroa päästä kuvaan nalle puhin kaa. Ei ollu mikää pikkujuttu, sillä sitä joutu venaa noin tunnin, mut lopussa se kiitos seisoo ja foto tuli napattuu. Kun vielä siihenkään mennessä ei muista ollu kuulunu mitään, päätin mennä syvemmälle alueelle nuuskimaan paikkoja. Just ku pääsin pelipaikolle, niin vuorossa oli Halloween parade, joka kesti noin puol timmaa. Sen paraatin biisit jäi loppupäiväks soimaa mun päähän. Siistii..

Halloween parade

Paratiin jälkeen muutkin oli saanu ittensä alueelle sisään, joten lähettiin sit kiertämään aluetta ympäri ja jonottelee härveleihin. Päivän aikana ei päästy kun 4-5 laitteeseen, joka oli aika hanneksesta. Pisin jonotus oli noin puoltoist tuntii yhteen kummitustaloon, joka paljastu järkyttäväks flopiks. Tai kiertoajelu kyseisessä luolassa oli ihan siisti kaikkine koristeluineen ja efekteineen, muttei todellakaan spoooky. Vuoristorata oli kyllä vauhdin puolesta ihan ookoo luokkaa. Toiseen vuoristorataan olis ollu nätti päästä, mut aika ei millää antanu periks reilun tunnin jonotukselle, mikä oli harmittava takaisku. Päivän kävelyn, ihmettelyn, kuvien ottamisen (joita tuli räpsityy miljoona) ja laitteisiin jonottamisen jälkeen ilta päätty valoshow paratiin, joka oli vaikuttavan näkönen spektaakkeli kaikkine kirkkaine "jouluvaloineen". Shown jälkeen paukuteltii viel parit kissanpierut taivaalle huipennukseks.

Dream light show

Hinnat ei ollu mitään ihan älytöntä ryöstöö, jos vertaa suomen "vastaaviin" karuselleihin. Yhen päivän sisäänpääsy biljetistä joutu köyhtyy 5800 jenii eli reilu 50 eskoo. Alue oli täynnä kaikkee disney aiheista sälää, kuten odottaa sopi ja meikäläisen matkaan lähti aku ankka pipo ja mikki hiiren päänmuotosii korviksii, josta paikalliset mimmit on ollu fiiliksissä! Hattaraa en löytäny, mikä oli kurjaa. Sen sijaan tuli testattua poppareita caramel maulla kuorrutettuna. Kyllä ne siihen nälkään ihan hyvin uppos.

Tiistain puuhapäivä päätty 22.32, jolloin olin kuoleman väsyneenä takas kämpillä pitkän, mutta antoisan päivän jälkee. Tuli kerralla nähtyy muikut torilla ja hessu hopo puuhamaassa. Seuraavana aamuna klo 7.30 palattiin sitten takas siihen samaan tuttuun pikku oravanpyörään. Tiistain poissaolokin palkittiin kivasti 9:llä kotitehtävämonisteellaaaa. Tattista viel kerran niistä.

Loppuun vielä vähän fotoja Disneylandista. Bless!

Grand Circuit Race Way

Brief summary:

It's Friday! Once again. After all, it has just been a week when it was Friday last time! Time really flies here. But I don't mind, because this week has been tough somehow.  Fatique has been the word of the day. Luckily it's weekend coming up, because I need some rest and get loose of studying. In the past week there wasn't happening anything interesting outside of school. I have just practically studied at home after school and took it easy. But the Tuesday was an exception, because on the early morning I went to Tsukiji fish market, and after that experience I went to check Tokyo's Disneyland. So on Tuesday there was a lot of stuff to deal with, but I really enjoyed the day. Even if it included a lot of walking from place to place.

So I woke up on Tuesday morning at 4am and at the Shimo-takaido station I met Urvesh and his friend from Switzerland. We decided to head early to Tsukiji, so we could see the famous tuna auction. Luckily we got there in time so we were allowed to see that auction. I have to say that it was a very interesting and funny, especially the way how the auctioneer behave. It looked like a theatre to me! But of course it was a real business at there. If I heard right, the tunas cost around 40 000 yen, which makes sense to me. I also heard these tunas have been brought from Iceland. True or not, they looked like giant. After tuna auction we walked around in the fish market and saw a different kind of seafood. Honestly I don't even know what the most of them was, because I'm not a big expert with seafood, but at least they were food and it's fair enough for me. When we were at the fish market, of course we had to taste some local sushi there. We found a really cheap place compared with the others. Normal size lunch, which included about 8 nigiris and 4 rolls, costed 1050 yen. And it was amazing!

After Tsukiji, I headed to the Maihama by train where the Disney land is. I was supposed to meet Kaisa, her sister and Antony there around 10am, but when I got there, they send me a message that they would be a late at least an hour. So, I decided to go into area by myself and try to figure out something to spend a time there. After I got in, I saw a queue waiting for a take a picture with Winnie the Pooh, so I was like why not to join the line. But it was a kind of nightmare, because I had to wait there at least an hour, but on the other hand I got the picture. And also the others were still missing. After a half hour they finally came and we started go around that area. 

During the day, we did reach only the 4-5 device, which was pretty sad. The longest queue was about 1.5h to the haunted house, which revealed a quite of flop after all. Or tour at the house was pretty nice with all the decorations, but certainly not spooky at all. Roller coaster was quite okay and the speed was all right. Another mountain roller coaster would have been awesome, but our schedule was too tight queuing for over an hour, which was unfortunate setback. After the day of walking, wondering, taking pictures (which I took like a million) and queuing the day ended to the light show, which was a impressive spectacle, with those all kinds of clear 'Christmas lights'. After the show there was a firework display.

The long Tuesday ended up 22.30pm when I got back to my place very exhausted, but still happy, because the had been unforgettable.

disneyteam

Toontown

Kokemuksiakokemuksia

Perrrrrrjantaiiiii! Taas kerran. Eihän siitä oo vaan ku viikko kun viimeks oli perjantai!! Mutta ei sen väliä, en paa pahakseni, sillä kulunu viikko on ollut jotenkin tahmee. Syysväsymystä havaittavissa? Mahdollisesti, sillä puolikooma on todellaki ollu päivän sana. Onneks tänää oli vaan 12 asti skolee ni pääs sen jälkee himaa relaa päikkäreiden muodossa. Ennen himaa pääsyä tosin koin jonkinsortin ihmeen, tai ainakin sitä täällä päin voi siksi kutsua, sillä stoge oli myöhässä!!! Härmässähän se vissiin menee nykyään toisinpäin.. "parempi tositositosi myöhään kun ei millonkaan". Mutta syy myöhästymiselle oli aika raffi; jollai oli ollut vissiin tosi tahmee viikko, jonka takia oli päättäny dyykata raiteille...

Mutta on tällä viikolla tullu vastaan myös niitä rentoi kokemuksii. Tosin vaan tiistaina, koska muut päivät on menny siis täysin koomatessa kotosalla! Tiistaina mun nokialainen täräytti aamuherätykset ilmoille neljän aikaa aamuyöstä. Kolmen timman yöunilla varustettuna lähin yönhämärässä laahustaa kohti lähintä asemaa, jossa tapasin jenkkikamu Urveshin ja sen sveitsiläisen frendin, joka vierailee tän viikon täällä saarella. Tosin ovat nytten jo Kiotossa. Anyway. Kavereiden ilmeistä päätellen ei unta oltu myöskään hirveesti siellä päin tankattu koneeseen edellisyönä. Ei se mitään. Steissiltä pomppu junaan ja Shinjukun steissin kautta Tsukijishon asemalle ja nokka kohti Tsukijin kuuluisaa kalatoria! Syy aikaselle ilmestymiselle oli se, että siellä käydään viiden kuuden aikoihin tonnikalahuutokauppa, jota myös turistit pääsee väijymään. Ja kun japanilaisesta huutokaupasta on kyse, homma näyttää aika hupaisalta. Kaverit huutaa ku hyeenat niitä hintoja ja muut nostaa lapoja pystyyn sitä mukaan miten sattuu kiinnostaa. Todellista teatteria siis. Kannattaa käydä tsiikaamassa. Jos yhtään oikein ymmärsin, tollasen jässikän hinta pyöri jeneissä noin 40 kilossa, eli noin 350-400 euroopanrahaa.

Tavaran tarkistus

Huuhtokaupan jälkeen tsekattii nopeesti torin muut antimet:

Kaikennäköstä oli tarjolla

Sen jälkeen lähettii ettii aamupalaa, ja kun kalatorilla oltiin ni tietty sushia piti saada. Löydettiin vähän syrjemmästä yks rafla, joka ei tainnu olla ees vielä auki, mutta oltiin kuitenkin tervetulleita. Rafla oli aika skidi mesta, muistutti jollain tapaa lähinnä baaria, eli huoneessa oli vaan baaritiski, ja kokki sen takana taikomassa sushiannoksia. Brekkari oli erittäin freesiä, niinku olettaa saattoi ja todella maukasta! Miso keitto oli kylläkin ehkä hämärin setti mitä oon täällä nähny, sillä kiposta löyty simpukka, joku fisun osanen ja katkaravun pää, mut silti se oli paras soppa mitä oon tääl safkannu! Sapuskan jälkeen muiden paikkojen hinnat huomattuamme totesimme tehneemme aivan järkyttävän hyvän diilin. Tukeva sushibrekkari irtos 1050 jenillä, kun muissa mestois hinnat pyöri 2000-3000 välillä. Kokki sai meiltä isot kiitokset ja kehut oikeen japaniks kun jätettiin paikka taaksemme. Eli siis sen verran osaan japanii, et pystyin heittää kokin kaa femmat :) Totemo oishikatta desu. 

Brekkari

Niille, ketkä aattelee siellä fujitsu-siemensin ääressä, et "kalatori hyiiii, siellä haisee ihan silakka" voin sanoo, että ei haissu. Mikä oli jonkinlainen ylläri itellekki. Johtu varmaan siitä, että oli aikanen aamu, fisut aika pitkälti jäissä ja myös niin tuoreita, ettei nassee tarvinu pukee naamalle. Lähinnä tuoksu/haju oli samanlainen ku meren rannalla. Eli ei ollenkaan paha.

Awww shiiit! Nyt kello on jo niin paljon, että meikäläisen pitää tööttää suihkuun ja painella sen jälkeen viettää brittipoika Antonyn kakskakkosii. Izakaya ja clubi-ilta tiedossa. Toivottavasti nättii. Jatketaan näistä tän viikon kokemuksista lisää huomenissa..

Peace out!

Luokkaretki pt.2

Taas on viikko vierähtäny ja uutta puskee päälle iha hirmusta kyytiä, joten tähä välii on enemmän ku bueno tilittää vähä fiiliksiä. Ja niitähän riittää. Hyvät uutiset: flunssa on ajettu nurkkaa ja myös nyljetty sinne. WhoopWhooop! Olipahan v-mäisen sitkee tapaus. Mutta niinku se Peijaksen asiantunteva lääkäri setäkin sanoo, niin hyvien uutisten jälkeenhän seuraa ne huonot uutiset. Niin nytkin. Ei mitään dramaattista, älkää peljätkö. Flunssan jälkeen lähin heittää sellasen rennon timman lenkin, ja eiköhän mun tuurilla polvi ala vinkuu mahollisimman kaukana kotoa ku mahollista, eli juuri ku pitäis kääntyy takas päin. Vanha vamma, joka iski ehkä noin kolmannen kerran.. Tosin onneks tällä kertaa lievästi, sillä se ei oo vaikuttanu kävelyyn millään tapaa, thankgod. Onneks sain viikonloppuna kylmägeeliä suomesta, isokäsi ja kiitos siitä Kaisan systerille Lauralle! :) Ja toivottavasti Lauralla on nastaa täällä! Kylmägeelistä puheen ollen, sille löyty käyttöä muuhunki rasitukseen, siitä kohta lisää...

Perjantaina oli siis vuorossa esikoulumme toinen retki. Tällä kertaa määränpäänä oli Kamakura ja sen temppelit. (Wikipediast voi looppaa perusspeksit http://fi.wikipedia.org/wiki/Kamakura). Matka taittu dösällä noin parin timman verran Tokiost etelää ja reissulle lähettiin 8 aikaa. Meil jokaisella vaihtarilla oli reissulla oma "buddy" eli vapaaehtoistuutori, jonka kanssa hengailtii ja meijät laitettii myös istuu vierekkäin bussis. Mun bestis Tomomi puhuu melkei yhtä vähän enkkuu ku mä japania, joten lähtökohdat hirveen syvälliselle läpäheitolle ei ollu hirveen korkeet, mut hyvin me siitä huolimatta tultiin juttuun. Paljon riitti asiaa puolin ja toisin ja ite jopa tajusin suurimman osan mitä neiti mulle jutteli..

Tomomi and Sanmon Gate

Reissun ehkä ikimuistosin kokemus oli Zazen meditaatio, jota mekin pääsimme/jouduimme treenailee yhteen luostariin. Zazen tarkoittaa kirjaimellisesti istuvaa mietiskelyä, mutta mun mielestä sen vois suomentaa myös istuvaksi kidutukseksi. Tää erittäin "sähäkkä ja tapahtumarikas" laji on peräisin Kiinasta ja vahvasti sidoksissa buddhlaisuuteen, mutta kuulemma myös suosittua muiden uskontokuntien keskuudessakin. Ideanahan on yksinkertaisesti istua lattialla pehmusteen päällä kädet sylissä turpa kiinni liikkumatta lotusasennossa tai polvi-istunnassa. Tän meditaation pää prinsiipit on: 1) ei liikuta, 2) mahollisimman pitkät hengitykset ja 3) mielen totaalinen nollaus. Sensein mukaan parhaimmat gubbet hengittää vaan 4-5 kertaa 30min aikana! Aikamoista. Ei pysty tajuu tollast. Sitä ne treenailee siellä jokapäivä, mieli ja keho lepää! Mun treenistä oli kyl relax mode kaukana, sillä tälläselle K-raudan rautakangelle kyseinen juttu oli vaan pelkkää kidutusta. Eka treeni oli 20min ja toinen 30min, joten voitte kuvitella miltä se tosiaa maistu. Veri loppu jaloista parin minsan jälkeen, ja se mieli ei tosiaan nollaantunu. Pikemminkin päinvastoin. Ilman amputaatiota kuitenkin selvittiin, hyvä niin. Mutta tää oli se toinen juttu mihin Ice Powerii tarvittii!

jumppasali

Reippaan hartauksen jälkee tepasteltii klapit tunnottomina pienen bamboo gardenin läpi, joka eros vähän suomalaisesta korpimetsästä:

Bamboo Garden

Tän jälkeen käytiin tsekkailee Kencho-ji temppelii ja sen ympärisöön kuuluvia rakennelmia. Nyt pääsen leikkii historian opettajaa ja kertoo et Kencho-ji on ekaks rankattu Zen temppeli Kamakuran viidestä temppelistä ja se on samalla vanhin Zen treenausta harjottava luostari täällä Nipponissa. Sitä alettii byggailee vuonna 1227 ja homma saatii taputeltuu 36 vuotta myöhemmin. Ei ihan niin hyvä diili jos on urakka palkalla joutunu vääntää.  Mut vaikuttavan näköstä jälkeä, täytyy myöntää. Tekstin ekassa kuvassa Tomomi seisoo tän alueen pää portin edustalla.

Temppelialueen puutarhaa

Kencho-jin jälkeen lähettiin käppäilee kohti dösää, joka kulki Kamakuran ostoskatua pitkin, joissa myytii kaikenlaista matkamuistotavaraa. Mukaan tarttu myös pehmis jäde, jonka maku oli tutun tavallinen Sweet potate & Green tea!! Loppujen lopuks oikeen hyvä jäde, vaik aluks vähän tietty epäilytti perunan ja vihreen teen yhdistäminen jädeks.. Lopuks käytiin vielä piipahtamassa Kotoku-in temppelin edustalla moikkaamassa suurta pronssista Amitabha-buddha patsasta.

Jättibuddha

Meikäläisellä ollu terveyden kaa viime aikoina ollu pientä vastatuulta, niin piti parissa temppelissä heittää jenejä paikallisee toivomuskaivoo, jos tulis joku päivä jotai kivaaki vastaan! Lopulta varmistin kyseisen asian yhestä kojusta, josta pysty ostaa onnen keksejä ilman keksiä: eli olisko ollu joku 300yen niin sait vetästä yhen tikun rasiasta ja tikun numeroo vastaan sai lapun, joka kertoo millasta onnee on tulossa. Vai onko tulossa ollenkaa!

jeeeees

Hyvää onnee siis pitäis puskee jossai vaihees! Tosin lappu myös väitti, että kannattais alkaa neuvottelee hyvää lääkärii itteäni varten ja että mulla on itsekkäitä motiiveja seurustelun suhteen. Tylyyy. Jäädään odottelee kuin äijän käy...

And English part:

On 15th of October our second JLSP trip headed to Kamakura, which is very famous of its history. Today Kamakura is known mainly its temples and shrines. The most famous of them is Kōtoku-in. The city is located about 50 kilometres south-west of Tokyo, so we went there by charter bus. Our university had organized ”a buddy” for every JLPS student and we were supposed to be seated next to our ”buddy” in the bus and otherwise spend time there with him/her. Our volunteer was Tomomi-san and even if she didn't speak much english, we still had a fun time. Finnish-english-japanese-bodytalk-mix worked pretty well. Mostly we just talking about how the life is in Finland and so on.

At Kamakura we first experience the Hokokuji Temple, where we were able to practise Zazen meditation. Zazen is at the heart of Zen Buddhist practise and it literally means sitting meditation. We experienced this relaxed meditation twice, altough for me it was more painful than relaxing, because I'm not the most flexible man in this world. But when I forgot that pain in my legs I was able to feel some peaceful moments and it felt good. Still on the other hand 25 minutes was too much for me! However I'm pleased that we did this. After Zazen we had a lunch at Hachi-no-Ki vegeterian restaurant and we had traditional Japanese Buddhist vegeterian lunch there. It was a little different compared to the normal lunch, which I usually have at home, but I liked it anyway.

On afrernoon we had a free time, which we spent to look around a couple temples, for example Kencho-ji, which is the first Zen temple built in Kamakura and also the pioneer of Zen Buddhism in Japan. Admission was 300-yen it was worth to see (because I don't see temples every day in Finland), altough we were in a little hurry, because time limit was quite strict. Before we met the others at the station we walked through the Kamakura shopping street and shopped some souvenirs. I also ate a soft icecream made of sweet potatoes and green tea. Despite the doubts I really liked it.

Our last visit was to the Kamakura Daibutsu Buddha, which is a monumental outdoor bronze statue and located at the Kōtoku-in Temple. We had an hour to hang around there, so we used that time to taking photos with the Daibutsu, and we were also able to go into that statue, because it's hollow. One of the rock wall was a little bit warm when I touched it, but I don't know why. After seeing the Daibutsu we headed back to Tokyo with unforgettable memories, which we experienced during the day.

Suomiweekendi

Derwebbä derwe! Tukkosta on jooo, eli sarssi jatkuu ja pää vieläkin suht täynnä räkää. Tosin joidenkin mielestä siellä on aina virranu jonkin sortin nestettä enemmän tai vähemmän.. Yks loppuviikon teemoista on ollut siis Nepi Nepi nenäliinojen järkyttävä kuluttaminen ja yskimisen maailmanennätyksen rikkominen sekä määrässä, että desibeleissä. Luulen et lähellä ainakin käytiin, sen verran terveenkuulosta toimintaa oli. Tuntuu olevan aika suosittu syysharrastus tällä hetkellä, ainakin täällä meijän kommuunissa.

Part of my provisions

Ei mitää, tuotii kamat kämpille ja lähettii heti palloilee Shibyaan, josta löytyy melkein mitä vaan. Kattokaa vaikka Madventuresta! Kierreltiin vaan aika pitkälti eri putiikkeja ja yritettii löytää yhtä krääsätavarataloo, mut tuloksetta... Jäi siis yösija kaverille ostamatta, mut kyl se siitä huolimatta hyvin kehräs yöt tossa lattialla. Paljon löyty taas överisiistei kuteita, mut valuutan määrä ei tahtonu pojilla oikee joustaa, joten Iiro osti yhen vyön, meikäläisen tyytyessä vaan nahkatakkiin!! Illalla ei juuri mitään tehty, Iirolla sammu lamput yhentoista aikaan noin 30 timman valvomisen jälkeen. Fair enough. 

Perjantaina painelin kouluun kirurgin jäädessä kuorsamaan kämpille. En tiiä olisko yks rokulipäivä ollu vielä tarpeen, kun tuomisen suusta ei irronu ku pihinää japaniks... Hätä ei kuiteenkan ollut tämän näköinen, sillä meikäläinenhän tunnettiin vuonna 2007 Santahaminan paratiisisaaren ehkä kovimpana lääkintähessuna, joten tiesin miten tääkin juttu hoidetaan viisaasti: kotimatkalla Seiyusta viskileka (ei ollu konjakkii) kainaloon ja himaan kurlaamaan! Perjantain oli muutenkin sverige flicka Ulrikan kakskybäset, joten viski ei ollu huono investointi. Iiro joutu siis museoiden sijasta nipponin yöhön, mikä tais kaveria kovasti harmittaa.. Mentiin Shinjukuun 270en paikkaan, eli raflaan missä kaikki makso 270japaninrahaa. Sillä sai eri kokosia annoksia riippuen siitä mitä tilas, ja mehän taas tilattiin! Kaikki tilas, mitä tilas ja jaettii lopuks lasku 16 nenän kesken. Sillon kukin joutu kaivaa kuvetta taskunpohjalta noin 4 tontun edestä.. Mutta ei tää silti meille riittäny! eieiejeiii. Suomalaisia kun ollaan ni ei sitä yhen kahen aikaa lähetä himaan. Suomi remmi yhdistettynä Antonyllä ja Axelilla (joka muuten tuli mukaan vaan, koska missas vikan junan) päätettii lähtee mittariautoilla kohti Roppongii, joka on tunnettu muun muassa clubeistaan. Ensimmäinen hassi tuli kuitenkin heti kun sinne päästiin, sillä meijän mittarin harri päätti ajaa eri puolelle Roppongi Hillsii ku oltiin sovittu!! Onneks oli luurit mukana niin spotattii toinen remmi noin puolen tunnin seikkailun jälkeen. Seuraava hassi oli se, ettei päästy clubii sisää, koska meijän dresscode ei vastannu vaatimuksia.. Yritettii siinä sit kadulla haistella missä olis hyvii clubei, mut ei natsannu. Kelloki läheni jotain kolmea, joten siin vaihees oli turha alkaa sijottaa kolmee kiloo jenei sisäänpääsyy.. Ei muuta ku uus reijo alle ja porukka kohti Grand Corrine Chariottii, jossa siis asutaan. Hintaa tälle turistikierrokselle tuli yhteensä jotai 25 egee per nassu. Elämä on.

Lauantaina minä ja mun alkoholin runtelema keho herättii siinä kahen maissa. Potku iiron kylkee ja kaveri hereille. Lauantainkaan ei menty museoihin, sillä seuraavat illanistujaiset odotti neljän tunnin päässä! Päivä meni siinä pääsäryn kaa painiessa ja skypetellessä Balisankarien, Kokkiunnen & Jenskin, kaa. Päivällä vettä tuli ku saavista, joten ei missattu mitään! 

Kokki ennen Game Overii ja pelastajia...

Saturdaynight iltaa vietettii ulkomaalaisten suosimassa Izagayassa, jossa on varmaan aina tilaa vähän isommallekki porukalle. Tää oli meikäläisen toinen kerta kun tuli kyynärpäitä kulutettuu tän paikan pöytiin. Ilta alko aika tyypillisesti, kun toista päivää maiskutellaan, eli aika laimeesti. Mut mitä enemmän tuli Sapporobiirua tiputeltua, sitä enemmän alko myös hymy levenee. Perus duppeli siis. Tytöt ja Antony oli aika väsyneellä päällä ja ne lähtikin ennen puoltayötä takas kämpille. Meitä jäi kuitenki tän kämpän suomiduon lisäks Antti, Thomas ja Urvesh selvittelee et kuinka paljon sitä mukia pystyy kukakin ottaa. Koska biiru oli vaan 160jenii, eli ei juuri mitään, niin kyllähän sitä pysty! EI kuitenkaa tietty mitään övereitä. Hauskaa kyllä riitti, törmättiin siinä paikalliseen orkesteriinkin, ja rokkikukot uskals tulla juttelee  kun olivat ensiks pienen marinaadin leiponu alla. Yhteinen sävelkin löyty englannin ja japanin avulla!! Siellä oltiin johonki yhteen asti jolloin tultiin vikoilla junilla takas kämpille pitää jatkoja, eli toisin sanoen kutsuin remmin tänne syömään salmiakkii. Aussi Tom ainakin diggas panttereista ihan täysillä. Loppuillast en kylläkään tienny kumpi oli Tomille vahvempaa, sapporo biiru vai turkinpippurit, sillä kaveri lähti ilman ratakenkiä himaan.. Lisää illan jatkoista voi kysellä Unnelta (joka seuras touhuu jonkin aikaan skypen välityksellä), sillä täällä päässä ei kaikki oo ihan kristallin kirkasta..

Sunnuntain ei sitten enää jaksettu lähteä kolmoskierrokselle, vaan ilta meni leffaa kattoessa Kaisan kaa. Päivällä tosin leikittiin oikeita turisteja ja lähettiin Ginzaan ja Tokioon tutkii mekkalaa. Itekään en ollu viel Tokion keskustas käyny, joten sinne siis. Tuli varmaa käveltyy satatuhattakilsaa päivän aikana, joten ei ollu mikää ihme, et oltiin suht rikki kun takas päästiin. Paras nähtävyys oli varmaa ferrari, kun Imperial Palacekin oli tietty kiinni! Tänää herättii sit aamu kuudelt ja kävin kärräämässä vieraan Naritan kentälle menevään junaan, josta kyseinen harri lentää Singaporen kautta Balille. Kiitos ja näkemiin sekä hyviä aaltoja vaan sinne!! Tänää on ollut taas vaihteeks National Holiday, mikä sopii mulle. Ilmakin ollu nätti, pilvetöntä ja lähellä kolmeekymppii, joten päivä meni partsilla hikoillessa ja valkosta brittinahkaa grillatessa...

Suomiweekendi on siis taputeltu ja huomenna karu paluu arkeen! Niin ja Unne hei, sori ettei pelattu sun fläppitaulun mukaan! 

Ps. valitettavasti ei oo mitää kuvamateriaalii, se oli harkittu teko. Mut voitte toki käyttää mielikuvitustanne!

So brief summary of the week in english!

The last week was twofold, first couple of days were kind of terrible but the rest of the week was very lively. Main reason for the terribleness was my illness. Somehow (probably because of the air conditioning system, which was blowing a way too cold level) I got myself sick, and I still suffering a little bit of it. I had to miss a few days of school, because I couldn't hardly talk anything. My throat was so sick. But by the end of the week I got better, which was really good so I didn't leave behind from school works so much. It was pretty much annoying to be sick here, because you just have to be inside in your apartment and take rest, even if there is so much stuff to do outside. So my time was just pretty much skyping with my friends.

As I told at the beginning my weekend here was quite lively. My friend Iiro came here for a weekend to see me before he left to Indonesia so I had to figure out what we should do here at the time he was staying here. Luckily our swedish JLSP student friend Ulrika had a birthday party on friday so I didn't need to arrange anything for that day. We went with a big group to some izagaya in Shinjuku to enjoy our time together. The evening was successful. Everybody enjoyed the food and drinks as well, especially my friend who really liked the japanese food and beer of course. At the end of the evening local japanese people started to be a little "happy" so we had small conversations with them, mostly we just tried to understand each others, but it was a lot of fun. On saturday the day was just a recovery from the last night and also getting ready for the night, because on saturday we went also to izagaya, invited by JLSP volunteers. At that time there were only like 10 people of our program, but it didn't matter. Beer was cheap, only 160yen, so it was totally worth of it. Because of that price of the beer me and other guys decided to stay there a little bit longer after other people headed back to Shimo-Takaido. We took the last train from Shinjuku about 1 am and after that we spent some time at my place before we got to sleep.

On sunday I wanted to show my friend other parts of Tokyo than izagayas so we went seeing what's going on in Ginza and in the center Tokyo. We also tried to get into Imperial Palace but it was closed when we go there. We did a lot of walking in that day so we were totally exhausted when we came back to my place. After the whole walking adventure we just watch some movie and got early to bed, because we had to wake up 6 am and got my friend into a 7 am train to the Narita airport.

In this week I have just been studying after school, because we have had 2 quizzes and tomorrow we also have a grammar test, so we have been in a hurry.

Voi #/€µ%ø&=üßΩƒª‘fiıƒ†∂®œ!!!!!

Jos joku siellä, ihan kuka vaan, sattuu tietää jotain japanilaisia sopimattomia sanoja, niin saa laittaa tulemaan! Nyt meinaan sappinesteet kiehuu..Eihän se tietty auttanu, vaikka kuinka piti sormia ristissä: Sieltä se koko keväänsyysflunssa vaan iski puskista päälle ku yleinen syyttäjä. Noh, minkäs teet. Vuoden pakollinen räkänokkatauti iski nyt, shit happens. Teetä täs on juotu pari päivää ja sen aromista makua voi lähinnä verrata Ristipuron kuraveteen! Onneks naapurintyttö lahjotti panadol hottii, et kiitti paljon sulle sinne naapuri! :) Joku on joskus sanonu et aina pitää löytää asioist jotain positiivista. Tästä mä en niin löytäny. Tai no, eipähän tänää tarvinu skoleen mennä, mut sit taas toisaalta pitää paiskii duunia täältä käsin, ettei jäädä kelkasta. Ja tää on kuulkaas sellanen kelkka et se ei kauaa venaile.

Eilinen oli hyvä esimerkki. Tiistaisin meil on tämän jo edellä mainitun naapurintytön "rakastama" Tsukamoto sensei. Nuorehko, ja ei varmasti montaakaan vuotta meikäläistä vanhempi neitokainen. Jaaa kaikin puolin oikein mukava tapaus... Mutta! Tällä mirkulalla ei oikeen toi lontoo taivu suuntaa eikä toiseen, niin opetus on lähinnä vaan japaniks. Ja kun meille opetetaan japania japaniks, niin välillä naamari on pakostikin kysymysmerkin muotonen. Toinen juttu on taas se, että välillä noi senseit tykkää käydä jonkun uuden asian noin parissa minuuttissa läpi ja sen jälkeen aletaan ristikuulustelee asioita tehtävien avulla. Eilen olin esim. ihan kassalla kun Tsukamoto alko utelee multa vastausta ekaa kyssärii. Olin siinä sitä ennen unelmoinu pari minuuttii jostain, mistä lie karibianristeilystä, joten ymmärsin kyssärin täysin puihin ja selitin jotai omaani, no tulipahan muilta hyvät naurut kiitokseksi!

Tää viikko on menny tähän asti siis aika mollivoittosesti, joten ei oo nyt mitää, millä paukutella henkseleitä..  Nepi Nepi nenäliinat on tullu tutuks, et voisin niistä kertoo jotai. Ehken sittenkää. Eilen kylläkin otin niin sanotut hatkat ja lähin Shibyaan haistelemaan ilmapiiriä. Nenä oli kyllä aika tukossa, joten hajuja ei hirveesti tullu nuuhkittuu, mut porukkaa oli taas tyypilleseen tapaan turuilla ja toreilla. Aika meni suurimmaks osiks vaan dallatessa putiikista toiseen. Ja koska pitkäaikainen ja "luotettava" työnantajani Kela (terkkuja vaan kaikille kassatädeille sinne!) oli pumpannu palkan tililleni, niin ajattelin voivani taas laittaa jenei surutta jakoon.. Mutta tällä kertaa sain todeta jossain putiikeissa sen tosiasian, että Large ei välttämättä tarkotakkaan isoa ja Extra Large on aika harvinaista herkkua. Nappulat ainakin säästy, mut ei mun silti tarvinu tyhjin käsin tulla kotiin. Aina löytyy joku kledju mihin investoida :) Eli jos satut olee jonkinsortin sikaniska mallia superhypermegaexrtalarge, niin pelkään ettet mahdu ees paikalliseen jätesäkkiin!

Perus arkee Shibyassa

Huomenna tänne Nipponii tööttää loppuviikoks ittensä ensimmäinen kaiffari sieltä suomenmaalta, joten tänää olis hyvä taikoo tää tauti pois tai siirtää se seuraavalle. Katotaa millasta tuhoa ja paheksuntaa me Iiron aka kirurgin kaa saadaa tääl aikaseks. (Todettakoon se, että kirurgi nimi juontaa juurensa noin 10 vuotta kestäneestä etulego remontista. Vantaan kaupunki on tunnetusti vikkelä näissä asioissa.) Toivottavasti proteesi pysyy myös tukevasti paikallaan täällä heiluessa!

Mut nyt täällä nousevan mollukan maassa alkaa päivä kääntyy jo illan puolelle, joten on aika kaivaa kirjat repusta nenän alle lähempää tutkiskelua varten. Räkänokka kuittaa. Over and out.

oktoBEEEEEEERfestarit

Tulin, näin ja join! (tosin kohtuudella, koska niin on meillä kotona opetettu... :)) Kyllä vaan, se on siis lokakuu saapunu myös tänne karatekidien keskelle. Joidenkin janoisten sankarien keskuudessa tämä suhteellisen kosteahko kuukausi tunnetaan myös nimellä kolakuu. Jätetään kuitenkin iideet näiden tovereiden kohdalta tällä kertaa salaisuudeksi.. Lokakuuhan on kaikkien himotörpöttelijöiden joulu, ainakin saksanmaalla. Ja koska täällä on myös sakemanneja, täytyy täällä olla myös Oktobeerfest. Tottakai, sehän nyt on selvä! Koska itse en ole koskaa käynyt saksanmaalla, saatikka sitten missää oktoberfesteillä, tunsin piston (ja ehkä pikkuisen oluen himon?) syvällä sisälläni. Ja koska kutsussa luki: "Do you know about Octoberfest? It is a german festival.You might already know that Germans drink beer and eat potatoes everyday.And we can experience this lifestyle." niin jumantsuikka olihan se lähettävä!


Nää kuosituskekkerit pidettiin Yokohamassa, joka on googlen reittioppaan mukaan about tunnin junaseikkailun päässä Shinjukusta etelään. Me jouduttii vaihtelee junaa pariin kertaan, mut joku reilu timma siin heilahti, eli kyllä google tietää! Treffit oltiin sovittu kaheks steissille, että löydettäis oppaan johdolla kulta-aarteen luo. Ja hyvä näin, sillä meinaan ilman paikallista tuntemusta ei oltais ikinä löydetty perille. Varmaan laahustettais vieläkin siellä surullisen näkösinä katuja pitkin ja huudeltais "biiru, biiiiru, biiiru??" Tavattiin siin samal pari saksalaista alan asiantuntijaa, siis oikeita simasuita, jotka heittikin aika kovaa legendaa oikeista oktobeerfesteistä. Totta vai tarua, mene ja tiedä, mutta kuulosti mun korvaa aika normisuomifestaritouhulta...


Yokohama on siisti mesta, tai ainakin se osa missä pyörittii. Nättei puistobulevardeja, leveitä jalkakäytäviä ja kivasti tilaa hengittää. Tääl Tokios se on välillä niin vaikeeta! Käytiin myös ennen huurteisia paikallisessa China Townissa ihmettelee ilmapiiriä. Ei mikää ihmeellinen kokemus, odotin vähä enemmän. Mut siel oli kiinalaisia. Ei sen kummempaa.

Kinkerokatu

Yokohaman satama-alue

Kun oltiin loopattu Yokohaman katuja varmaan pari timmaa, multa meinas loppuu huumori iha kokonaa. Olin ku viisvuotias Opelin takapenkillä; "joko oltais perillä? jooko.", "Soon, trust me." Ei auttanu ku uskoo..Noh, emmä nyt niin hermona ollu, muttaku biirufestareille mennää ni ei jäädä sit kattelee mitää ilmapallosirkustaiteilijaa torin laidalle! Hetken sen jälkeen oltiinkin sitte pääkallopaikalla ja säteilin kilpaa sillä hetkellä paahtavan auringon kaa!!

törppöjuhlat

Ei muuta ku 200jenii järkkärille lapaa ja alueelle sisään. Alueella oli eri panimoiden ständejä joista valutettii nestetta mukiin aika tahdilla. Valittavana oli joko keskikokonen, iso tai jollain kojuilla myös Mass, eli litran muki. Tarjolla oli myös erilaista safkaa, perinteisistä saksannakeista japanilaisiin mättöihin, mut ne ei mua sillä hetkellä niin inspannu. Ja ikävä kyllä, kun bischofshofen ei ollu mitään ilmasta niin piti jenit käyttää viisaasti :) Homma toimi sillä tapaa, että ensimmäistä huurteista ostaessa piti maksaa 1000jenii, eli noin 9eemeliä lasituoppipanttia. Loppuillasta sen palautettua sai fyrkat takas. Näin säästyttii näppärästi tuhlaamasta turhia kertismuovistobei. 

Paulaner

Ensimmäinen valinta oli Urveshin suosittelema Paulaner. Itse tyydyin normi laageriin, eli tässä tapauksessa Weiβbierii. Hinta kukkarolle ystävällinen 1300jenii, eli ilahduttavat 11,50 eskoo!! Halpaa siis kuin tarjoustalon saippua.. Kolme seuraavaa pönttöö oli 1000jenii per kipale, jonka jälkeen kello tulikin (onneksi) 21.00 ja porukka potkittiin pihalle.. Tässä vaiheessa oktobeerfest oli ehtinyt tehdä tehtävänsä joillekkin "pienen" etukenon muodssa. Allekirjoittaneelta se tosin vei vain dinerot. Päivä oli silti kaikesta huolimatta snoukkatermein erittäin kupissa, niin sään kuin seurankin osalta!

Beer with orange flavour

Milla Magian taikajuoma

Suun pielet ohrasina lähettiinkin sitten mäkkärin bursan kautta uusien paikallisten tuttavien kanssa kohti Tokioo ja nukkumatin iltasatua. Nää festarit muuten jatkuu aina 17 päivään asti, jos nyt keppananhimo iski ja kukkaro kestää!

Tää päivä menny aika laimeissa tunnelmissa. Olotiloilla ei tosin ole mitään tekemistä ylläolevien tuotteiden kanssa! EI. Syy löytyy katonrajasta, sillä ilmastointi tehny jäynää meikäläisen kurkulle. Tänäää on tullu mynthonit, panadol ja vitamiinivesi tutuks. Elikkä suht droppi- ja vitamiinipäissään mennää! Toivottavasti helpottais huomiseks...Fingers crossed.


Happenings briefly in english:


October has come into Tokyo! And because October is the time for beer festival at least in Germany, of course German people want bring their very own festival into here Japan. So I have never been in Germany and their beer brands are quite unfamiliar to me, I decided to go to Yokohama and see how the beer festival is like. Furthermore I got an event in facebook, which was said "Do you know about Octoberfest? It is a german festival. You might already know that Germans drink beer and eat potatoes everyday. And we can experience this lifestyle." So Germans' lifestyle sounded a kind of tempting, that it had experienced. Right?


It took about an hour by train to get Yokohama. We arranged a meeting for the station, which was a very good idea, because without local people we couldn't probably have ever found that festival area. Or at least it would have been difficult for us. Anyway, I met some real Germans, who were coming to the festival aswell and they told me some interesting stories of their own experiences of October fest in Germany. Their stories reminded me about Finnish drinking culture, which is sometimes very rough...


After an hour walking we finally came to festival area, which was actually smaller than I was expected. But it was totally okay for me, because I didn't want to enjoy my beers in crowded area. I paid attention to the fact that there were a lot of local people. I got to know a few locals, who studied in Nihon University and they said to been there first time. So I guess the festival isn't so popular among local people. No wonder, because the beer was very expensive. I have never paid 10 euros for a pint! Not even in Finland where the alcohol is quite expensive too. Unfortunately I had money with me for four beers, but actually it was a good think not to spend all money for high priced beer. But the taste of those beers was excellent, especially beer with orange flavour was something unforgettable. I have to find it in Finland when I go back there. We had time like five hours to spend there before the festival area was closed, so at 9pm we had to head back to Tokyo. Before that we said goodbyes our new friends who we met there and we agreed to see each other again soon. 


The festival was pretty cool as I expected, and I would like to there again, if the prices were a little bit cheaper. Or maybe I should just focus on studying japanese here...