Fiilikset casinolandiasta

Manilan flygärikenttä, filippiinos ja sunnuntai 02.16, että terve vaan sulle sinne. Nuhanen lento Macaosta takana, onneks kesti vaan joku pari timmaa. Törkeen ahdas Cebun purkki. Nyt sit pyöritellää peukaloita viitee asti ja venaillaa jatkoflygärii Boracayalle. Kai tää tästä viel iloks muuttuu..

No nyt on ainaki aikaa fundeerata mitä kaikkee sitä tuli touhuttua macaon puolella. Vajaa viikko tuli siel pyörittyy, ja mitä jäi käteen? Hmmm... joo. Ei hirveesti. Mestahan on ihan täynnä kasinoita, joten tekemistä ei ihan hirveesti oo, varsinkaa jos ei gamblaa.. meikämandoliinonki reputkin on niin täynnä kamaa, ettei sitä pysty enää shoppaamaankaa, mikähän on tavallaan ihan hyväkin juttu, vai mitä äiti? Koska Riinalla ja sen kolmella suomikämppiksellä oli vika viikko skolessa, niin olihan niitä muki-iltoja tietty järjestetty, joten...niin olin. Mut ei se nyt pelkkää raikulia ollu (vaan 3 iltaa). Kävin mä hei maanantaina ja tiistaina immigrationis hakee visaa! Oli muuten meganuhasta istuskella siellä, mut saipahan naureskella tyhmille kiinalaisille. On ne ihme jengii kyl.

Nii ku sanoin opiskelijoilla oli vika viikko menos ja se ties myös final examei niille, joten päivät meni opiskelijaboksissa ”opiskellessa”, no kyllä ne ainakin yritti. Itsehän laiskana lomalaisena makoilin kaiken ajan sohvalla ja näppäilin tätä valkosta omenaa. Nettiriippuvainenko? Vai muuten vaan saamaton? Jäi siis perus turistikierrokset aika vähiin, mut toisaalta ne kiersi aika pitkälle parissa tunnissa. Eikä ne kasinot juurikaan toisistaan poikkea; tuvat täynnä pelihullui kiinalaisia. Hienoja ja massiivisia pytinkejä kylläkin, varsinkin the venetia ja city of dreams.. Poudan Pekukin heitti aikamoiset säät loppuviikolle. Reilun parinkympin asteen pudotus siihe kympin tienoille ei ollu mun mielestä mitekään kivasti tehty. Ja sen tunsi myös heti sisätiloissa; kämpän kivilattioil olis helposti voinu pitää vaikka lunta ja se ei olis siitä mihinkää sulanu!

Muona puolikaan ei ollus uurimmaks osaks ihan perinteistä kinkkiä, vai miltä noin 5 kertaa mäkissä kuulostaa? Mäksterissä tuli käytyä kuudes päiväs enemmä ku koko tokion reissus yhteensä. Syytän vain ja ainoastaa erittäin läheistä sijaintia ja alhaisia hintoja. Ja ehkä vähän halvan alkoholin aiheuttamia jälkioireita..Täytyy yrittää, siis yrittää, ottaa boracayalla ne terveelliset elämäntavat taas käytäntöön, ja jättää se iso paha syntisyys taakse. Joten hei lämpö, aurinko ja beachit mä oon ihan just siellä! Ei kestä kauaa. Aijaijajaiiii.

Summa summarum: jos meette joskus macaoo, varokaa. Se ympäristö provosoi maljalle. Tai sit se oli vaan ne hullut vaihtarit...tai sit vaa minä, en tiiä.

Ja muistakaa, et tontut tarkkailee vielä.

Sori tää netti on aika flunssanen, joten photoi ei saanu oikee lisäiltyy. Yrittäkää nuuskii facebookist.

KOOÄLLÄÄ

Halibatsuiba. Kysyn heti alkuun et saiks kukaa torstai iltana japanin uutisii nauhalle? Tais meinaan tuominen olla kuvissa. En tiiä mistä mediapoppoo oli saanu selville, että meikäläinen poistuu maasta?! Mut niin vaan siel oli jengii kamerat olalla ja mikit kädessä. Ei ne kuitenkaa uskaltanu mua jututtaa, tyyty vaan kuvailee. Eihän ne kuitenkaa voinu siellä olla vaan sen takia et oli air asian neitsytlento tokiost kuala lumpurii?

Vaikka sitä ei ollaakka enää täysin eksyksissä tokion tuppukylässä, vaan jossain ihan muualla, niin raapustelen silti tänne jotai fiiliksiä sillon tällön. Nyt lähinnä siks, kun ei oo mitään muutakaan tekemistä, sillä istun punasen peltipurkin sisällä, jonka kyljessä lukee air asia. Vähän on kyllä pomppunen kyyti, mut kai tää ilmas jaksaa pysyy. Lentotsirbulat on kyl ihan näpsäköitä, pisteet siitä. Noniin ja nyt pompitaan taas. Alkaa meininki olee ku pomppulinnassa...

Pikavisiitti Kooällään on siis suoritettu. Ennen sinne hyökkäämistä tiesin, että siellä on lämmintä ja petronasin twinit, eli siis ne kivannäköset towerit. Mitä tiiän näin jälkeen päin? Sen, että siel on lämmintä, petronasin duppeli ja ihan vaan ”muutama” kauppakeskus. Ristinkin koko maan uudestaan MALLaysiaks. Jengi kuulemma diggailee niistä. Kuulin myös, et joku paikallinen harri oli (ei siis harri olli) ostanu koulun, potkinu jengin pihalle, murjonu mestan ja rakentanu siihen uuden kauppakeskuksen. Eihän siinä lähistöllä ollut, kun jo valmiiks pari kolme... niin ja nää kaikki keskukset on ihan mielettömii, mitää skidejähän ei kannata rakentaa, ne on niin tylsiä.

vaan murto-osa siitä mitä on tarjolla

Mitä kuala lumpuris voi tehä? No shoppailla tietty niissä miljoonissa jumboissa. Mut mitä muuta? Syödä. Mitäs sit ku oot syöny. No meet takas shoppaa tai jatkat syömistä..Tää on ihan fakta, jonka myös paikalliset myönsi. Iltasin voi tietty ottaa sitä keski keisolaa jos siltä tuntuu, mestoja löytyy, niinku joka paikasta tällä pallolla.

Myös tuominen harrasteli edellä mainittuja aktiviteetteja. Yksin ei tarvinu kaiken aikaa olla, siitä piti huolen Yiwen (Tokion luokkakaiffarini Urveshin tuttu kouluajoiltaan), jonka tapasin perjantai ja lauantai iltana. Yiwen jobbailee paikallisen lifestyle magazinen leivissä (KLue), joten mimmi oli saanu kutsuja viikonlopun erinäkösiin kissanristiäisiin. Perjantaina käytiin nuuskimassa Puman järkkäämät yksityiskekkerit kaupungin toisella laidalla, johon saatii vipit. Karkelot alko kasin aikoihin, ja me otettiin hatkat noin 11aikoihin, syystä että ilmasen maljan tarjonta loppu. Tosi leimiä, et kemuist loppuu nesteet jo puol 11. Sen jälkeen Yiwen päätti näyttää mulle kaupunkikierroken sen kiesillä, joten pyörittii ympäri KLää, ja näin miljoonia kauppakeskuksia. Alkuyöstä remmiin liitty viel yks kaiffari ja käytiin kolmisteen imuttelee sheeshaa yhessä ravintelissa. Kaikin puolin mukava ilta. Kämpille palatessani dormissa odotti kaks kilpaa kuorsaavaa hannua ja aamulla herätessäni ne oli jo ottanu jalat alleen.

Lauantai päivä meni suunnilleen samalla lailla kun perjantaikin; söin ja shoppailin. Tai lähinnä vaan kiertelin kauppakeskuksia kun ei ollut muutakaan tekemistä. Sit söin taas lisää kun nälkä pääs yllättää takavasurista. Safka on tääl tosi hyvää, ja halpaa kans. Mestat tosin on aika nälkäsen näkösiä. Pöydän vierestä voi löytyy kuollut kissa tai raflan vieressä olla hyvin kaatopaikka. Minkäs teet, kehitysmaa on aina kehitysmaa..

twinit

Illalla tapasin taas Yiwenin ja sen kaverin Shirazin, joka oli myös vikaa iltaa kylillä (mimmi on intialainen, joten viisumihässäköiden takii se joutu lähtee hakee uudestaan vauhtia kotimaastaan). Myös Shiraz työskentelee samassa magaziinissa. Käytiin eka yhessä hienossa raflassa nauttimassa possua (kokonainen pikku possu lepäs siinä pöydässä kyljellään), paellaa ja sangriaa. Ihan mielettömästi safkaa ja älyttömän hyvää! Makuhermoja hyväilevästä nautinnosta joutu köyhtyy vain noin 35e verran. Luulisin et härmässä olis joutunu kaivaa kuvetta ainakin tuplat. Illallisen jälkeen käytiin imailee ilmasia drinkkejä kahessa eri clubissa. Syy: mimmit oli aikasemmin viikolla soittanu mestoihin, että tulis tekee juttua mestojen jouludrinkeistä.. Ei paha. Eka vähä jänniteltii et onnistuuks kikka 64, sillä mimmeillä ei ollu näyttää mitää käyntikorttei tai muuta vastaa, et on duunis lehdessä. Loppu hyvin kaikki hyvin. Drinkit oli muuten yllätysyllätys aika maukkaita. Sisälsi muutakin kun vodkaa ja jäitä..

joulurinkkiä

Tää purkki jaksaa viel tärinästä huolimatta pysyy ilmassa. Kiva juttu kaikin puolin. Vajaan kahen timman päästä pitäis ländää Macaoon. Eli jos nää tarinat pääsee blogiin asti, se tarkottaa hyväherrasväki sitä, että nikkeri on päässy tän etapin maaliin. Riiiiiinaaaaaa täältä mä tuun.

Joulumieltä.

GOOD BYE BRO!

Myöhästä hyvää syntymispäivää Suomi!! Aikaa lähtöön 23h10min. Se ei oo ihan hirveesti ei, ikävä kyllä! さみしい on ollu viime päivien kulutetuin sana. Eli ikävää on siis hoettu, hyvästejä jaeltu puolin ja toisin, ja tippa ollut yhen sun toisenkin poskella. Niin se vaan menee, ei voi mitään. Nuhasta hommaa. Mut pää pystyyn sano se tikkanenkin!

Nopeesti vaihtu status opiskelijasta turistiks, ja sen kyllä tuntee! Kun ei oo omaa kämppää ni kaikki menee aika lailla säätämiseks, ainaki mun tapauksessa, vaikka en nyt mikään megasäätäjä ookkaan..enpä. Sunnuntai aamupäivällä hyvästelin rakkaan poikamiesboksini ja lähin selkä vääränä laahustaa kohti shinjukua. Syy tähän oli tuomisten suvulta perityn väsyneen selän lisäksi jumalattoman painava rinkka. Toisessa kädessä reppu ja toisessa toinen kassi täynnä kamaa...Nättiä. Ei muuta kun käkätin kohti hostellia, jota en tietenkään heti löytänyt. Harrina painelin parikertaa ohi. Eihän sitä kato aamuhuurussa osaa japania lukee! Mun yöpaikka ei oo mikää ihan perinteinen sviitti omalla keittiömestarilla. Ei ihan.

kolme huonetta ja keittiö

Tuolla mä vedän zetoria ja olo on ku toukalla kotilossa. Yllättävän hyvin on saanu kuitenkin otettuu unta palloon. Ja tää mesta on muutenki iha jeppis. Löytyy bastuu ja poreallasta.. Nihkeetä on se, et joka aamu mut potkastaa pellolle täält, ja joudun joka ilta checkaa itteni inee uudestaan. Myös noi kamat pistää riepoo, niitä kun joutuu aina kysellä lokerosta jos tarvii jotai. Onneks pääsin maanantaina eroon 8 kilosta, kun kävin tuuppaa ne postiin. Toivon hartaasti että kelluu stadiin joku päivä.

Kulunut viikko ollu ihan kingi! Ei skolee, ei stressii, paljon hupia. Toimiva resepti, suosittelen sulle sinne talvimasikseen. Heitä nyt se lumikola jo sinne hankeen. Aamu kympist ilta yhteentoist on tullu touhuttuu sitä sun tätä. Iso käsi kaikille, erityisesti Natsukolle, hengailuista ja kaikista hupijutuista :) Pohkeet on alkaa olee varmaa aika tikissä, sillä tänäänki tullu tallustettuu kilometrien edestä sinne sun tänne, ja viel tonne...

Santaa riittää tiimalasissa siis vielä päivän verran. Niitä megarobotteja en oo vieläkää nähny, ehkä pitää ne viel käydä nuuskii! Loppuun viel jotain kuvia viikon varrelta, ollos hjyvä.

Ja vielä tooooooooosi iso kiitos näistä mielettömistä hetkistä kaikille. みんなさんに　どうもあろがとう！Mima Vivaa lainatakseni "I left my hear in tokyo." Propsit myös kaikille lukijoille, toivottavasti ootte naaattinu! Tokyo vaikenee. Toistaiseksi....

Ai niin, sain muuten kutsun Puman järkkäämii yksityiskekkereihi Kuala Lumpurii, joten onhan se pakko käydä haistelee tilanne!!

Enoshiman majakan näköalaa

Tokion arkea

Tokyo Tower

Talven hitti

kuumottava näköalaikkuna

Bongaa turistit

Kaikki kiva loppuu aikanaan.

２２年１２月３日(金). Tänään perjantaina 3.12.2010 avatessani öögät kello 7.30 taisivat Japanin jumalat tietää  päivästä tulevan surullinen ja haikea, sillä vettä tuli kun saavista. Ilma oli kun kauhuleffoista. Aamukampa nakerrettu. Graduation Day. Game over. Olo oli kuin pikku pojalla joulun jälkeen; kuukausien ja odotus ja yhtäkkiä kaikki onkin ohi! Ei tätä pysty kyl mitenkään tajuu saati hyväksyy et hommat on täällä suunnalla taputeltu. Liian isoo palaa tarjotaan nyt purtavaksi.. Eieieieijeeiiiii.

Anyway, tänään aamupäivästä siis laitettiin spettarit jakoon. Tilaisuus oli virallinen, kuten japanilaiseen tyyliin kuuluu, mutta kyllä puheissa lens läppä aika korkeessa kaaressa (mitä nyt niistä ymmärsin, sillä hommahan hoidettiin tietenkin tyylikkäästi paikallisella murteella). Tuominenkin pääs kuittaamaan oman spettarinsa itseään häpäisemättä. Piti vaan muistaa kumarrella kolme kertaa ennen ja kolme kertaa jälkeen diplomin saantia; skolen sikarikerho-osastolle, opettajille sekä skolen pressalle, joka spettarit jako.

Noin puolen tunnin session jälkeen oli vuorossa ceremony party, jossa tarjoiltiin loistavaa murkinaa ja hyvästeltiin jengiä...Valokuviakin tuli räpstittyä tuttuun tapaan miljoonia. Krotiilikyyneleetkin oli lähellä. Niin herkkää, niin herkkää..

Aika tyhjä olo tällä hetkellä. Todella tyhjä itseasiassa. tuominenkin täällä päässä ihan sanaton. Varmaan eka kerta. Ei se mitään, eteenpäin sano se kuuluisa mummokin lumessa. Sääkin on parantunu huomattavasti aamun horrorikelin jälkeen, vai miltä aurinko ja +20 astetta kuulostaa? Tän päivän ohjelmassa on synkistelyn ja masistelun sijaan vielä viimeset kemut tän poppoon kanssa, ja missäs muualla kun meikän kämpässä. Huomenna osa jengistä lähtee omille teilleen, ja joku yrittää (kiitti finnair). Mut meikäläistä on ihan turha vielä härmässä odotella pitkään aikaan... Tää peli ei oo vielä pelattu. Pakkaset, ne saa odottaa!

Nihon Universityn Japanese Language and Japan Studies programista vastavalmistunut mallioppilas tuominen kiittää, kuittaa ja tarttuu mopin varteen. 

日本の大学にどおもありがとう！日本の生活が恋しいです！

Odaibaaaa ja vähän muutakin tällä kertaa

Hyvää kuukautta vaille joulua vaan kaikille sukupuoleen ja suosikki lätkäjengiin katsomatta! Voisin hyvin kuvitella et siellä härmän suunnalla jengi stressaa jo laikka punasena mitä sille siskon miehen saunakaverin koiranulkoiluttajalle pitikään ostaa, ja aivan satavarmasti prismassa on jo luukutettu viikko tolkulla vesamattiloirin joulu vol.45 levyy täydellä tohinalla. Siinä ohessa vielä se naapurin harri yrittää nokittaa sut honkkarin kolmen egen teknoneonvaloilla. Ahh sitä ihanaa joulun odotusta..

Tääl ei oo valitettavasti päässy mitään tollasta kokemaan. Kiitos siitä. Japanissa muutenkin joulu on vähän kuin Valentine's day, eli söpöillään sen oman pikkupuppelin kanssa jos vaan sattuu löytyy. Rosolli ja lanttulaatikko siis jätetään tääl rauhaan.

Enää 4 normi skolepäiväää jäljellä!!! AAAPUUVA!! Tän hetken olotilaa voi hyvin verrata vuoden 2007 ensimmäisiin päiviin, sillä erotuksella vaan, että hiukset on vielä päässä ja seuraava saari, johon meen on oikeasti paratiisisaari...Mut joo, alkaa nikkerin aamukampa olee tältä osin aika nakerreltu. Voi jos vain lisää piikkejä siihen jostain saisin! Tänään viimeisen japanin kuuntelukurssin tunnin kunniaks, mentiin kurssilaisten plus opettajan (erittäin ihastuttava Hosaka sensei) kesken yhdessä ravintolaan, eli izakayaan, lounaalle. Myös keskiviikon sensei (myöskin todella rento Suzuki) liitty remmiin. Siellä lounastettiin parin tunnin verran ja juteltiin mukavia. Meidän ei tarvinu kun maksaa 500 roposta (vajaa 5e), ja Hosaka sensei makso loput!! Arigatoo gozaimashita vielä siitä. :) On ne suomi opetkin ihan mukavia joojoo, mut nää senseit "hyppää korkeutta ihan omissa ME lukemissa." Älyttömän mukavia ja symppiksiä, ei voi muuta sanoo.

Eilen vietettiin nipponin thanks givingiä, joten yllätysyllätys vapaapäivä. Eihän niitä juhlapyhiä oo ollu arkisin kun vaan viisi noin kymmeneen viikkoon.  Sen kunniaks mä kimposin Odaibaan koko päiväks palloileen. By the way ylläoleva kuva on muuten sieltä räpsästy. Odaibassa voi esimerkiks katsastaa näitä juttuja. Minä plus kaks turistia: Kaisa ja Antony käytiin lähinnä kauppakeskuksia läpi. Sen lisäks Toytota city showcase tuli tutuks, siellä pysty ajaa jollai vessalla jotai pientä testirataa, mut ei mul ollu sellasee aikaa, ja kai siihen olis jonku kv tsetin tarvinu emmä tiiä. Mut sen sijaan testasin simulaattoril ajaa radalla jotai supraa tai vastaavaa. Kyl se suurimman osan ajasta näpeis pysy...

Toyota Simulator

Venice themed mall, Venice Fort

Koska nää kaks sankarii oli ollu jo aiemmin Odaibassa, ja ainakin toinen niistä ei hirveesti fiilistele korkeita paikkoja (nössö), niin menin sit yksin suureen maailmanpyörään smyygailee maisemia ja räpsii kuvii. Vaikka mulla on canoni ja vaikka ne kuinka väittää et "with canon you can", niin mun järkkärin mehut riitti vaan tähän, doozo:

Odaiba by evening

Jos oikein skarpisti luit wikipedian sponssaamat faktat, niin huomasit varmaan et Odaiba on saari, jonka Tokioon yhdistää kuuluisa rainbowbridge. Nappasin siitä pari hassuu photoo myös,

Rainbowbridge

Liberty Statue

Odaiba on myös kaikkien ammattikoululaisten paratiisi, ei vaan siks et siel voi kruisailla kieseil, vaan et siel on myös History Garage, joka piti sisällään vanhoja jenkki autoja sekä kaikkee nelipyöräisiin liittyvää sälää, mm kalliita Ferrari pienoismalleja (~500e)..

Siitä pukinkonttiin

Loppuviikon ohjelmasta sen verran, että huomenna pitäis pitää pieni presentaatio ihan jaappaniks, joten tuominen nappaa peilin kätee ja alkaa treenailee. Saa nähä millanen nöyryytys siitäki tulee... Perjantaina on muuten sitte vuorossa virallisen epäviralliset JLSP vaihtareiden farewell partyt. Eli äiti lauantaina on sitten ihan turha kysellä vointia, voi meinaan olla aika notkee!?!

Ei kait siinä, nauttikaa lumesta! またね〜


It's only one month left to the Christmas. I think in these days in Finland people start to stress about Christmas, especially with the gifts. For some people it is a totally annual pain in the ass. Luckily I'm here far away from all that stuff. I have heard that here in Japan Christmas is not a big deal like it is for us in Northern Europe. No as much decorations, no millions gifts and no tables full of Christmas food.. It is more like a Valentine's day here, spending time with friends.

Our trip here is going to end soon, only 4 normal school days left. Can I have some time more? Because I feel like I'm not ready to leave this country yet. I want to study more language, explore this country more, and go somewhere else than just being inside Tokyo. Some day I'd like to experience snowboarding here. I have heard that the construction of the snow is a little different than in Europe. Sounds weird. Today we had our last normal class in the listening course, so therefore our teacher (Hosaka sensei) wanted to have a lunch with us, which was a wonderful idea. So, we went to one izakaya near to  our university. Our Wednesday teacher (Suzuki sensei) from A class Japanese class also came with us. We spend almost two hours at the izakaya enjoying the lunch and talking about our time here and stuff like that. It was a really rewarding lunch. And we were allowed to pay only 500yen for the lunch. Hosaka insisted to pay rest! She is so wonderful, like the other teachers here as well.

Yesterday was celebrated here Japanese thanks giving, which meant holiday. Surprise surprise. I decided to check Odaiba with Antony and Kaisa, because I hadn't been there before, but the couple had. Most of the time we spent in those big shopping mall complex, like Venice Fort. This time I avoided to make any big purchases, unlike Kaisa. I checked Toyota city showroom as well, and tried game console car simulator to drive a race with some Toyota. It had been a long time ago when I was last time behind the wheel, but it was fun. Finally before we headed back to Shimo-Takaido, I wanted to go taking pictures into big ferry wheel. The views were amazing. There is a one photo above from the wheel. Rainbow bridge looks also awesome by night time with all those sparkling ferryboats.

Few words about the next weekend. On Friday we have unofficial farewell party at izakaya Alpus, and I have heard it's going to be huge, because a lot of local people are going to be there as well. Let's see what is coming. It should be awesome time.

Nothing more to add. Enjoy the coldness in Finland.

Purikura

Terve mieheen! Ja hameväelle heippa myös! Täällä alkaa kaverilla tiimalasissa hiekka loppumaan kesken, mikä on sata kertaa enemmän kun ikävä juttu. Varsinki ku kattelee noita härmän sääennustuksia.. Ei hyvää päivää. Toppatakki ja lumikola. Ei vielä kiitos. Pitäis siis varmaa pumppaa lisää sepeliä tiukuun!! Tosin Nikkerin visa räjähtää 11.12 käsiin ja sen jälkeen ei hyvä heilu jos viel näis karaokebokseis heiluu... Pienii virityksii on tosin vireillä. Niistä lisää paremmalla ajalla..

Purikura. Joojooo se on ihan oikein kirjotettu. Kertooko mitään?
Japanissa, varsinki tääl Tokios on miljoonittain peliluolia ja niissä on yleensä oma kerros purikurille, jotka on tietynlaisia photo boothei. Eikä nää oo mitään perus kyttiksen passikuvakoppei, eijeiii, vaan nää painelee ihan omalla levelillään!

Söpöily on jeeees

Tääl on siis erittäin suosittuu painella jonkinlaisen illanvieton yhteydes jengillä koppiin ja antaa palaa, ja tietty mitä söpömpi, sitä söpömpi! Todella miehistä hommaa, mut täytyy myöntää et näis on kyl tullu pyörittyy jokunen kerta..

しゃぶしゃぶ night

Yllä oleva kuva on oikeestaan aika laimee esimerkki, sillä tossa ei juurikaan oo lärvei muokattu. Pientä tasotusta maximissaan, mikä kuuluu tottakai vakiona asiaan. Ripsien korostukset jäi siis toiseen kertaan.. Mut sinisistä öögistä tulee kyl helposti järkyttävän kirkkaat kristallitpallot. Näillä masiinoilla kammo pizzanaamastakin saadan siedettävän näkösii otuksii, tai vaikka vaihtoehtosesti barbie nukkei! Kuvii voi nuuskii netistä lisää..

Jos nyt siel pääs alko ihan simona kutittaa et mäkin haluun ni Vuorikatu 14 Helsinki is place to be! Tai jos on niin ujoa sorttia eikä millään kehtaa tsadii asti ni voihan sitä salaa kotonakin vähän harrastella!

Ei muuta ku räpsimään uuteen passiin, cheeeeese!

Nothing is impossible in Japan

So let's see how long it's going to take that we can enjoy these in Finland...