Fiilikset casinolandiasta

Manilan flygärikenttä, filippiinos ja sunnuntai 02.16, että terve vaan sulle sinne. Nuhanen lento Macaosta takana, onneks kesti vaan joku pari timmaa. Törkeen ahdas Cebun purkki. Nyt sit pyöritellää peukaloita viitee asti ja venaillaa jatkoflygärii Boracayalle. Kai tää tästä viel iloks muuttuu..

No nyt on ainaki aikaa fundeerata mitä kaikkee sitä tuli touhuttua macaon puolella. Vajaa viikko tuli siel pyörittyy, ja mitä jäi käteen? Hmmm... joo. Ei hirveesti. Mestahan on ihan täynnä kasinoita, joten tekemistä ei ihan hirveesti oo, varsinkaa jos ei gamblaa.. meikämandoliinonki reputkin on niin täynnä kamaa, ettei sitä pysty enää shoppaamaankaa, mikähän on tavallaan ihan hyväkin juttu, vai mitä äiti? Koska Riinalla ja sen kolmella suomikämppiksellä oli vika viikko skolessa, niin olihan niitä muki-iltoja tietty järjestetty, joten...niin olin. Mut ei se nyt pelkkää raikulia ollu (vaan 3 iltaa). Kävin mä hei maanantaina ja tiistaina immigrationis hakee visaa! Oli muuten meganuhasta istuskella siellä, mut saipahan naureskella tyhmille kiinalaisille. On ne ihme jengii kyl.

Nii ku sanoin opiskelijoilla oli vika viikko menos ja se ties myös final examei niille, joten päivät meni opiskelijaboksissa ”opiskellessa”, no kyllä ne ainakin yritti. Itsehän laiskana lomalaisena makoilin kaiken ajan sohvalla ja näppäilin tätä valkosta omenaa. Nettiriippuvainenko? Vai muuten vaan saamaton? Jäi siis perus turistikierrokset aika vähiin, mut toisaalta ne kiersi aika pitkälle parissa tunnissa. Eikä ne kasinot juurikaan toisistaan poikkea; tuvat täynnä pelihullui kiinalaisia. Hienoja ja massiivisia pytinkejä kylläkin, varsinkin the venetia ja city of dreams.. Poudan Pekukin heitti aikamoiset säät loppuviikolle. Reilun parinkympin asteen pudotus siihe kympin tienoille ei ollu mun mielestä mitekään kivasti tehty. Ja sen tunsi myös heti sisätiloissa; kämpän kivilattioil olis helposti voinu pitää vaikka lunta ja se ei olis siitä mihinkää sulanu!

Muona puolikaan ei ollus uurimmaks osaks ihan perinteistä kinkkiä, vai miltä noin 5 kertaa mäkissä kuulostaa? Mäksterissä tuli käytyä kuudes päiväs enemmä ku koko tokion reissus yhteensä. Syytän vain ja ainoastaa erittäin läheistä sijaintia ja alhaisia hintoja. Ja ehkä vähän halvan alkoholin aiheuttamia jälkioireita..Täytyy yrittää, siis yrittää, ottaa boracayalla ne terveelliset elämäntavat taas käytäntöön, ja jättää se iso paha syntisyys taakse. Joten hei lämpö, aurinko ja beachit mä oon ihan just siellä! Ei kestä kauaa. Aijaijajaiiii.

Summa summarum: jos meette joskus macaoo, varokaa. Se ympäristö provosoi maljalle. Tai sit se oli vaan ne hullut vaihtarit...tai sit vaa minä, en tiiä.

Ja muistakaa, et tontut tarkkailee vielä.

Sori tää netti on aika flunssanen, joten photoi ei saanu oikee lisäiltyy. Yrittäkää nuuskii facebookist.

KOOÄLLÄÄ

Halibatsuiba. Kysyn heti alkuun et saiks kukaa torstai iltana japanin uutisii nauhalle? Tais meinaan tuominen olla kuvissa. En tiiä mistä mediapoppoo oli saanu selville, että meikäläinen poistuu maasta?! Mut niin vaan siel oli jengii kamerat olalla ja mikit kädessä. Ei ne kuitenkaa uskaltanu mua jututtaa, tyyty vaan kuvailee. Eihän ne kuitenkaa voinu siellä olla vaan sen takia et oli air asian neitsytlento tokiost kuala lumpurii?

Vaikka sitä ei ollaakka enää täysin eksyksissä tokion tuppukylässä, vaan jossain ihan muualla, niin raapustelen silti tänne jotai fiiliksiä sillon tällön. Nyt lähinnä siks, kun ei oo mitään muutakaan tekemistä, sillä istun punasen peltipurkin sisällä, jonka kyljessä lukee air asia. Vähän on kyllä pomppunen kyyti, mut kai tää ilmas jaksaa pysyy. Lentotsirbulat on kyl ihan näpsäköitä, pisteet siitä. Noniin ja nyt pompitaan taas. Alkaa meininki olee ku pomppulinnassa...

Pikavisiitti Kooällään on siis suoritettu. Ennen sinne hyökkäämistä tiesin, että siellä on lämmintä ja petronasin twinit, eli siis ne kivannäköset towerit. Mitä tiiän näin jälkeen päin? Sen, että siel on lämmintä, petronasin duppeli ja ihan vaan ”muutama” kauppakeskus. Ristinkin koko maan uudestaan MALLaysiaks. Jengi kuulemma diggailee niistä. Kuulin myös, et joku paikallinen harri oli (ei siis harri olli) ostanu koulun, potkinu jengin pihalle, murjonu mestan ja rakentanu siihen uuden kauppakeskuksen. Eihän siinä lähistöllä ollut, kun jo valmiiks pari kolme... niin ja nää kaikki keskukset on ihan mielettömii, mitää skidejähän ei kannata rakentaa, ne on niin tylsiä.

vaan murto-osa siitä mitä on tarjolla

Mitä kuala lumpuris voi tehä? No shoppailla tietty niissä miljoonissa jumboissa. Mut mitä muuta? Syödä. Mitäs sit ku oot syöny. No meet takas shoppaa tai jatkat syömistä..Tää on ihan fakta, jonka myös paikalliset myönsi. Iltasin voi tietty ottaa sitä keski keisolaa jos siltä tuntuu, mestoja löytyy, niinku joka paikasta tällä pallolla.

Myös tuominen harrasteli edellä mainittuja aktiviteetteja. Yksin ei tarvinu kaiken aikaa olla, siitä piti huolen Yiwen (Tokion luokkakaiffarini Urveshin tuttu kouluajoiltaan), jonka tapasin perjantai ja lauantai iltana. Yiwen jobbailee paikallisen lifestyle magazinen leivissä (KLue), joten mimmi oli saanu kutsuja viikonlopun erinäkösiin kissanristiäisiin. Perjantaina käytiin nuuskimassa Puman järkkäämät yksityiskekkerit kaupungin toisella laidalla, johon saatii vipit. Karkelot alko kasin aikoihin, ja me otettiin hatkat noin 11aikoihin, syystä että ilmasen maljan tarjonta loppu. Tosi leimiä, et kemuist loppuu nesteet jo puol 11. Sen jälkeen Yiwen päätti näyttää mulle kaupunkikierroken sen kiesillä, joten pyörittii ympäri KLää, ja näin miljoonia kauppakeskuksia. Alkuyöstä remmiin liitty viel yks kaiffari ja käytiin kolmisteen imuttelee sheeshaa yhessä ravintelissa. Kaikin puolin mukava ilta. Kämpille palatessani dormissa odotti kaks kilpaa kuorsaavaa hannua ja aamulla herätessäni ne oli jo ottanu jalat alleen.

Lauantai päivä meni suunnilleen samalla lailla kun perjantaikin; söin ja shoppailin. Tai lähinnä vaan kiertelin kauppakeskuksia kun ei ollut muutakaan tekemistä. Sit söin taas lisää kun nälkä pääs yllättää takavasurista. Safka on tääl tosi hyvää, ja halpaa kans. Mestat tosin on aika nälkäsen näkösiä. Pöydän vierestä voi löytyy kuollut kissa tai raflan vieressä olla hyvin kaatopaikka. Minkäs teet, kehitysmaa on aina kehitysmaa..

twinit

Illalla tapasin taas Yiwenin ja sen kaverin Shirazin, joka oli myös vikaa iltaa kylillä (mimmi on intialainen, joten viisumihässäköiden takii se joutu lähtee hakee uudestaan vauhtia kotimaastaan). Myös Shiraz työskentelee samassa magaziinissa. Käytiin eka yhessä hienossa raflassa nauttimassa possua (kokonainen pikku possu lepäs siinä pöydässä kyljellään), paellaa ja sangriaa. Ihan mielettömästi safkaa ja älyttömän hyvää! Makuhermoja hyväilevästä nautinnosta joutu köyhtyy vain noin 35e verran. Luulisin et härmässä olis joutunu kaivaa kuvetta ainakin tuplat. Illallisen jälkeen käytiin imailee ilmasia drinkkejä kahessa eri clubissa. Syy: mimmit oli aikasemmin viikolla soittanu mestoihin, että tulis tekee juttua mestojen jouludrinkeistä.. Ei paha. Eka vähä jänniteltii et onnistuuks kikka 64, sillä mimmeillä ei ollu näyttää mitää käyntikorttei tai muuta vastaa, et on duunis lehdessä. Loppu hyvin kaikki hyvin. Drinkit oli muuten yllätysyllätys aika maukkaita. Sisälsi muutakin kun vodkaa ja jäitä..

joulurinkkiä

Tää purkki jaksaa viel tärinästä huolimatta pysyy ilmassa. Kiva juttu kaikin puolin. Vajaan kahen timman päästä pitäis ländää Macaoon. Eli jos nää tarinat pääsee blogiin asti, se tarkottaa hyväherrasväki sitä, että nikkeri on päässy tän etapin maaliin. Riiiiiinaaaaaa täältä mä tuun.

Joulumieltä.

GOOD BYE BRO!

Myöhästä hyvää syntymispäivää Suomi!! Aikaa lähtöön 23h10min. Se ei oo ihan hirveesti ei, ikävä kyllä! さみしい on ollu viime päivien kulutetuin sana. Eli ikävää on siis hoettu, hyvästejä jaeltu puolin ja toisin, ja tippa ollut yhen sun toisenkin poskella. Niin se vaan menee, ei voi mitään. Nuhasta hommaa. Mut pää pystyyn sano se tikkanenkin!

Nopeesti vaihtu status opiskelijasta turistiks, ja sen kyllä tuntee! Kun ei oo omaa kämppää ni kaikki menee aika lailla säätämiseks, ainaki mun tapauksessa, vaikka en nyt mikään megasäätäjä ookkaan..enpä. Sunnuntai aamupäivällä hyvästelin rakkaan poikamiesboksini ja lähin selkä vääränä laahustaa kohti shinjukua. Syy tähän oli tuomisten suvulta perityn väsyneen selän lisäksi jumalattoman painava rinkka. Toisessa kädessä reppu ja toisessa toinen kassi täynnä kamaa...Nättiä. Ei muuta kun käkätin kohti hostellia, jota en tietenkään heti löytänyt. Harrina painelin parikertaa ohi. Eihän sitä kato aamuhuurussa osaa japania lukee! Mun yöpaikka ei oo mikää ihan perinteinen sviitti omalla keittiömestarilla. Ei ihan.

kolme huonetta ja keittiö

Tuolla mä vedän zetoria ja olo on ku toukalla kotilossa. Yllättävän hyvin on saanu kuitenkin otettuu unta palloon. Ja tää mesta on muutenki iha jeppis. Löytyy bastuu ja poreallasta.. Nihkeetä on se, et joka aamu mut potkastaa pellolle täält, ja joudun joka ilta checkaa itteni inee uudestaan. Myös noi kamat pistää riepoo, niitä kun joutuu aina kysellä lokerosta jos tarvii jotai. Onneks pääsin maanantaina eroon 8 kilosta, kun kävin tuuppaa ne postiin. Toivon hartaasti että kelluu stadiin joku päivä.

Kulunut viikko ollu ihan kingi! Ei skolee, ei stressii, paljon hupia. Toimiva resepti, suosittelen sulle sinne talvimasikseen. Heitä nyt se lumikola jo sinne hankeen. Aamu kympist ilta yhteentoist on tullu touhuttuu sitä sun tätä. Iso käsi kaikille, erityisesti Natsukolle, hengailuista ja kaikista hupijutuista :) Pohkeet on alkaa olee varmaa aika tikissä, sillä tänäänki tullu tallustettuu kilometrien edestä sinne sun tänne, ja viel tonne...

Santaa riittää tiimalasissa siis vielä päivän verran. Niitä megarobotteja en oo vieläkää nähny, ehkä pitää ne viel käydä nuuskii! Loppuun viel jotain kuvia viikon varrelta, ollos hjyvä.

Ja vielä tooooooooosi iso kiitos näistä mielettömistä hetkistä kaikille. みんなさんに　どうもあろがとう！Mima Vivaa lainatakseni "I left my hear in tokyo." Propsit myös kaikille lukijoille, toivottavasti ootte naaattinu! Tokyo vaikenee. Toistaiseksi....

Ai niin, sain muuten kutsun Puman järkkäämii yksityiskekkereihi Kuala Lumpurii, joten onhan se pakko käydä haistelee tilanne!!

Enoshiman majakan näköalaa

Tokion arkea

Tokyo Tower

Talven hitti

kuumottava näköalaikkuna

Bongaa turistit

Kaikki kiva loppuu aikanaan.

２２年１２月３日(金). Tänään perjantaina 3.12.2010 avatessani öögät kello 7.30 taisivat Japanin jumalat tietää  päivästä tulevan surullinen ja haikea, sillä vettä tuli kun saavista. Ilma oli kun kauhuleffoista. Aamukampa nakerrettu. Graduation Day. Game over. Olo oli kuin pikku pojalla joulun jälkeen; kuukausien ja odotus ja yhtäkkiä kaikki onkin ohi! Ei tätä pysty kyl mitenkään tajuu saati hyväksyy et hommat on täällä suunnalla taputeltu. Liian isoo palaa tarjotaan nyt purtavaksi.. Eieieieijeeiiiii.

Anyway, tänään aamupäivästä siis laitettiin spettarit jakoon. Tilaisuus oli virallinen, kuten japanilaiseen tyyliin kuuluu, mutta kyllä puheissa lens läppä aika korkeessa kaaressa (mitä nyt niistä ymmärsin, sillä hommahan hoidettiin tietenkin tyylikkäästi paikallisella murteella). Tuominenkin pääs kuittaamaan oman spettarinsa itseään häpäisemättä. Piti vaan muistaa kumarrella kolme kertaa ennen ja kolme kertaa jälkeen diplomin saantia; skolen sikarikerho-osastolle, opettajille sekä skolen pressalle, joka spettarit jako.

Noin puolen tunnin session jälkeen oli vuorossa ceremony party, jossa tarjoiltiin loistavaa murkinaa ja hyvästeltiin jengiä...Valokuviakin tuli räpstittyä tuttuun tapaan miljoonia. Krotiilikyyneleetkin oli lähellä. Niin herkkää, niin herkkää..

Aika tyhjä olo tällä hetkellä. Todella tyhjä itseasiassa. tuominenkin täällä päässä ihan sanaton. Varmaan eka kerta. Ei se mitään, eteenpäin sano se kuuluisa mummokin lumessa. Sääkin on parantunu huomattavasti aamun horrorikelin jälkeen, vai miltä aurinko ja +20 astetta kuulostaa? Tän päivän ohjelmassa on synkistelyn ja masistelun sijaan vielä viimeset kemut tän poppoon kanssa, ja missäs muualla kun meikän kämpässä. Huomenna osa jengistä lähtee omille teilleen, ja joku yrittää (kiitti finnair). Mut meikäläistä on ihan turha vielä härmässä odotella pitkään aikaan... Tää peli ei oo vielä pelattu. Pakkaset, ne saa odottaa!

Nihon Universityn Japanese Language and Japan Studies programista vastavalmistunut mallioppilas tuominen kiittää, kuittaa ja tarttuu mopin varteen. 

日本の大学にどおもありがとう！日本の生活が恋しいです！

Odaibaaaa ja vähän muutakin tällä kertaa

Hyvää kuukautta vaille joulua vaan kaikille sukupuoleen ja suosikki lätkäjengiin katsomatta! Voisin hyvin kuvitella et siellä härmän suunnalla jengi stressaa jo laikka punasena mitä sille siskon miehen saunakaverin koiranulkoiluttajalle pitikään ostaa, ja aivan satavarmasti prismassa on jo luukutettu viikko tolkulla vesamattiloirin joulu vol.45 levyy täydellä tohinalla. Siinä ohessa vielä se naapurin harri yrittää nokittaa sut honkkarin kolmen egen teknoneonvaloilla. Ahh sitä ihanaa joulun odotusta..

Tääl ei oo valitettavasti päässy mitään tollasta kokemaan. Kiitos siitä. Japanissa muutenkin joulu on vähän kuin Valentine's day, eli söpöillään sen oman pikkupuppelin kanssa jos vaan sattuu löytyy. Rosolli ja lanttulaatikko siis jätetään tääl rauhaan.

Enää 4 normi skolepäiväää jäljellä!!! AAAPUUVA!! Tän hetken olotilaa voi hyvin verrata vuoden 2007 ensimmäisiin päiviin, sillä erotuksella vaan, että hiukset on vielä päässä ja seuraava saari, johon meen on oikeasti paratiisisaari...Mut joo, alkaa nikkerin aamukampa olee tältä osin aika nakerreltu. Voi jos vain lisää piikkejä siihen jostain saisin! Tänään viimeisen japanin kuuntelukurssin tunnin kunniaks, mentiin kurssilaisten plus opettajan (erittäin ihastuttava Hosaka sensei) kesken yhdessä ravintolaan, eli izakayaan, lounaalle. Myös keskiviikon sensei (myöskin todella rento Suzuki) liitty remmiin. Siellä lounastettiin parin tunnin verran ja juteltiin mukavia. Meidän ei tarvinu kun maksaa 500 roposta (vajaa 5e), ja Hosaka sensei makso loput!! Arigatoo gozaimashita vielä siitä. :) On ne suomi opetkin ihan mukavia joojoo, mut nää senseit "hyppää korkeutta ihan omissa ME lukemissa." Älyttömän mukavia ja symppiksiä, ei voi muuta sanoo.

Eilen vietettiin nipponin thanks givingiä, joten yllätysyllätys vapaapäivä. Eihän niitä juhlapyhiä oo ollu arkisin kun vaan viisi noin kymmeneen viikkoon.  Sen kunniaks mä kimposin Odaibaan koko päiväks palloileen. By the way ylläoleva kuva on muuten sieltä räpsästy. Odaibassa voi esimerkiks katsastaa näitä juttuja. Minä plus kaks turistia: Kaisa ja Antony käytiin lähinnä kauppakeskuksia läpi. Sen lisäks Toytota city showcase tuli tutuks, siellä pysty ajaa jollai vessalla jotai pientä testirataa, mut ei mul ollu sellasee aikaa, ja kai siihen olis jonku kv tsetin tarvinu emmä tiiä. Mut sen sijaan testasin simulaattoril ajaa radalla jotai supraa tai vastaavaa. Kyl se suurimman osan ajasta näpeis pysy...

Toyota Simulator

Venice themed mall, Venice Fort

Koska nää kaks sankarii oli ollu jo aiemmin Odaibassa, ja ainakin toinen niistä ei hirveesti fiilistele korkeita paikkoja (nössö), niin menin sit yksin suureen maailmanpyörään smyygailee maisemia ja räpsii kuvii. Vaikka mulla on canoni ja vaikka ne kuinka väittää et "with canon you can", niin mun järkkärin mehut riitti vaan tähän, doozo:

Odaiba by evening

Jos oikein skarpisti luit wikipedian sponssaamat faktat, niin huomasit varmaan et Odaiba on saari, jonka Tokioon yhdistää kuuluisa rainbowbridge. Nappasin siitä pari hassuu photoo myös,

Rainbowbridge

Liberty Statue

Odaiba on myös kaikkien ammattikoululaisten paratiisi, ei vaan siks et siel voi kruisailla kieseil, vaan et siel on myös History Garage, joka piti sisällään vanhoja jenkki autoja sekä kaikkee nelipyöräisiin liittyvää sälää, mm kalliita Ferrari pienoismalleja (~500e)..

Siitä pukinkonttiin

Loppuviikon ohjelmasta sen verran, että huomenna pitäis pitää pieni presentaatio ihan jaappaniks, joten tuominen nappaa peilin kätee ja alkaa treenailee. Saa nähä millanen nöyryytys siitäki tulee... Perjantaina on muuten sitte vuorossa virallisen epäviralliset JLSP vaihtareiden farewell partyt. Eli äiti lauantaina on sitten ihan turha kysellä vointia, voi meinaan olla aika notkee!?!

Ei kait siinä, nauttikaa lumesta! またね〜


It's only one month left to the Christmas. I think in these days in Finland people start to stress about Christmas, especially with the gifts. For some people it is a totally annual pain in the ass. Luckily I'm here far away from all that stuff. I have heard that here in Japan Christmas is not a big deal like it is for us in Northern Europe. No as much decorations, no millions gifts and no tables full of Christmas food.. It is more like a Valentine's day here, spending time with friends.

Our trip here is going to end soon, only 4 normal school days left. Can I have some time more? Because I feel like I'm not ready to leave this country yet. I want to study more language, explore this country more, and go somewhere else than just being inside Tokyo. Some day I'd like to experience snowboarding here. I have heard that the construction of the snow is a little different than in Europe. Sounds weird. Today we had our last normal class in the listening course, so therefore our teacher (Hosaka sensei) wanted to have a lunch with us, which was a wonderful idea. So, we went to one izakaya near to  our university. Our Wednesday teacher (Suzuki sensei) from A class Japanese class also came with us. We spend almost two hours at the izakaya enjoying the lunch and talking about our time here and stuff like that. It was a really rewarding lunch. And we were allowed to pay only 500yen for the lunch. Hosaka insisted to pay rest! She is so wonderful, like the other teachers here as well.

Yesterday was celebrated here Japanese thanks giving, which meant holiday. Surprise surprise. I decided to check Odaiba with Antony and Kaisa, because I hadn't been there before, but the couple had. Most of the time we spent in those big shopping mall complex, like Venice Fort. This time I avoided to make any big purchases, unlike Kaisa. I checked Toyota city showroom as well, and tried game console car simulator to drive a race with some Toyota. It had been a long time ago when I was last time behind the wheel, but it was fun. Finally before we headed back to Shimo-Takaido, I wanted to go taking pictures into big ferry wheel. The views were amazing. There is a one photo above from the wheel. Rainbow bridge looks also awesome by night time with all those sparkling ferryboats.

Few words about the next weekend. On Friday we have unofficial farewell party at izakaya Alpus, and I have heard it's going to be huge, because a lot of local people are going to be there as well. Let's see what is coming. It should be awesome time.

Nothing more to add. Enjoy the coldness in Finland.

Purikura

Terve mieheen! Ja hameväelle heippa myös! Täällä alkaa kaverilla tiimalasissa hiekka loppumaan kesken, mikä on sata kertaa enemmän kun ikävä juttu. Varsinki ku kattelee noita härmän sääennustuksia.. Ei hyvää päivää. Toppatakki ja lumikola. Ei vielä kiitos. Pitäis siis varmaa pumppaa lisää sepeliä tiukuun!! Tosin Nikkerin visa räjähtää 11.12 käsiin ja sen jälkeen ei hyvä heilu jos viel näis karaokebokseis heiluu... Pienii virityksii on tosin vireillä. Niistä lisää paremmalla ajalla..

Purikura. Joojooo se on ihan oikein kirjotettu. Kertooko mitään?
Japanissa, varsinki tääl Tokios on miljoonittain peliluolia ja niissä on yleensä oma kerros purikurille, jotka on tietynlaisia photo boothei. Eikä nää oo mitään perus kyttiksen passikuvakoppei, eijeiii, vaan nää painelee ihan omalla levelillään!

Söpöily on jeeees

Tääl on siis erittäin suosittuu painella jonkinlaisen illanvieton yhteydes jengillä koppiin ja antaa palaa, ja tietty mitä söpömpi, sitä söpömpi! Todella miehistä hommaa, mut täytyy myöntää et näis on kyl tullu pyörittyy jokunen kerta..

しゃぶしゃぶ night

Yllä oleva kuva on oikeestaan aika laimee esimerkki, sillä tossa ei juurikaan oo lärvei muokattu. Pientä tasotusta maximissaan, mikä kuuluu tottakai vakiona asiaan. Ripsien korostukset jäi siis toiseen kertaan.. Mut sinisistä öögistä tulee kyl helposti järkyttävän kirkkaat kristallitpallot. Näillä masiinoilla kammo pizzanaamastakin saadan siedettävän näkösii otuksii, tai vaikka vaihtoehtosesti barbie nukkei! Kuvii voi nuuskii netistä lisää..

Jos nyt siel pääs alko ihan simona kutittaa et mäkin haluun ni Vuorikatu 14 Helsinki is place to be! Tai jos on niin ujoa sorttia eikä millään kehtaa tsadii asti ni voihan sitä salaa kotonakin vähän harrastella!

Ei muuta ku räpsimään uuteen passiin, cheeeeese!

Nothing is impossible in Japan

So let's see how long it's going to take that we can enjoy these in Finland...

Syysterkkuja täältä sulle sinne

Hoplaaa! Aika täällä on taas vaihteeks laukannu kun Bolt konsanaan, joten läpän heitto bloggailun merkeissä on jäänyt siitä johtuen erittäin nihkeeksi. こめなさい、eli pahottelut siitä. Eli, jos joku nyt kysäsee et miten on mennyt tää reilu viikko viime fiilistelyistä, niin vastauksen vois heittää kahella sanalla: same ja old. Mutta ei tätä nyt pidä tulkita mitenkää huonona asiana tai alkaa enempää masistelee, sillä täällä on vaa syntyny tiettyjä rutiineja. Ja koska skolessa painetaa täydellä liekillä laikka punasena, niin arki-illat menee suht usein vaan opiskeltaessa ja valmistautuessa seuraavaan skolepäivään. Tänää oli esim vaihteeks kielioppi testii ja huome puskee kanji quizii niskaa. Minkäs teet, näillä mennää. Eilen illal joutu tosin kyl tiputtaa rukkaset tiskiin ja lähtee ulos hengailee yhen paikallisen mirkulan pyynnöstä. Voitti kyl reilusti kotona neppailemisen..  :) Ja kai se tän päivän koekki meni iha kuppiin!

Mutta onneks täälläkin päin maailmaa on viikonloput keksitty, kiitos siitä. Muuten nääkin blogikirjottelut on yhtä ja samaa puuta heinää, vähän niinku se ala-asteen perunamuussi; väritöntä ja mautonta (ellei tietty oo jo?). Viime viikonloppu ei kyl ollu mun osalta väritön eikä varsinkaan mauton, ihan noin niin kuin kirjaimellisestikään. Siitä piti huolen erilaiset häppeningit. Ja mauttomuutta vastaan taisteltiin muullakin kun sillä perinteisellä keskikeppanalla!!

kinyoobina eli på fredag meillä ei ollu skolee ollenkaan, vaan aamun tuntien sijaan lähimme A-classin, eli meikämannen luokan, kanssa tekee pieni aamupäivä trippi paikalliselle paperitehtaalle. Ja tää ei ollu nyt mikään UPM:n tehdashelvetti, vaan pieni paikka, jossa paperit duunaillaan käsin. Speksit voi looppaa täältä. Kierreltiin mestat, jotka sisälsi mm. pienen taidegallerian sekä kuvia ja tekeleitä vuosisatojen varrelta. Jos en nyt ihan hirveesti narraa ni tais kyseinen paja olla 1600-luvulta peräisin.. Visiitin aikana päästin myös ite valmistamaan jokaiselle oma a4:sen paperiarkki, mikä oli hieno juttu. Vois pistää sen jopa CV:hen; paperintekijä.

Kris kuivattelemassa luomustaan

Homma ei tosiaan oo mitään liukuhihna hieromista, vaan jokainen paperi väännetään omin pikku kätösin ja aikaa voi kuluu kuukausia. Paperinteko on kuulemma "harrastepuuhaa" ja sitä valmistaa pääosin vissiin vaan naiset kotitöidensä ohella. Hintaa tollasella paprulla on kyllä kivasti, esim washi wcpaperirulla tais maksaa jotain 2e. Pirkkaa saa marketista vähä halvemalla...

Illaks olin sopinu tapaavani pari paikallista frendiä Shinjukussa ja ne halus järjestää jotai rentoo puuhasteltavaa. Aluks mentiikin keilaamaan pari rundii ja sen jälkee raflaa syömään. Mä pyysin naapurin Antin sidekickiks messii, joten meil oli keilaparketilla aika tiukka suomi japani maaottelu. En tiiä oltiinko ekassa rundissa vieraskoreita vai mitä, mut suomipojat löyty sijoilta 3 ja 4. Tuli siis otettuu rumasti puseroo (ja vielä mimmiltä!) Pisteitä ens ees kehtaa sanoo... Tokassa rundissa joutu sit nousta sieltä parketin raoista ja harjaa koko jengin. Tuomisellahan ei kahta kertaa lattiaa pyyhitä. :) Tosin ei mulla mitään todisteita tästäkään oo...siis voitosta.

Myöhemmin pallonpyörittämisen jälkeen remmiin liitty toinenkin kimuli ja jatkettiin siitä yhteen ravitsemusliikeeseen nauttimaan sukiyakia ja shabu-shabua. Erittäin jees, suosittelen lämpimästi kaikille kotikokeille sinne! Ja Unne hei, tööttääs Parillan listoille kans.. Tää pöperö on vähän fondueta muistuttava ruokalaji, ohuita liha ja kasvisslaisseja uitellaan pienessä rauta-astiassa ja kypsennellään. Shabu-shabu on sikidist mausteisempi ja vähemmän makea ku sukiyaki.

Photo by Erika: Antti, Atsushi, Natsuko ja jokuharri

Muutaman tunnin tukotuksesta joutu köyhtyy noin pari kiloo (alle 20e), jolla sai puputtaa rumpunsa aivan turvoksiin. Eli varmaan sai sen jeneissä menetetyn parin kilon tilalle muutaman kesäkilon... Ei hullumpi diili. Ei tarvinu hirveesti vähään aikaan safkaa.

Doyoobina eli lauantaina oli sit taas perinteiset isis setit, eli vanhatuttu Alpus izakaya juttu. Ei tosin ollut läheskään yhtä railakasta karkeloa kun halloweeneissä, mikä oli ihan hyväkin. Tällä kertaaa tuli tehtyä raju muutos suunnitelmaan ja kokeiltua syömistä juomisen sijaan. En tienny et niinkin saa tehä!?! :) Homma taputeltiin ennen puolta yötä, joten päästin vielä julkisilla himaan pötköttää.

Nichiyoobina eli lauantain jälkeisenä päivänä päätin kaikessa tylsyydessäni tehä pikaisen extemporee visiitin Imperial Palacee ja sitä ympäröivään puistoalueeseen. Reissu tuli niin puun takaa etten kerenny tekstaa keisarille etukäteen et "voisko olla?" Noh, siitä huolimatta nappasin järkkärin reppuu ja painelin tonteille ihmettelee. Portinvartijahessut ei ikävä kyllä päästäny mua palatsiin asti ni jouduin kaikkien muiden turistien tavoin tyytyy vaan puistoon ja puutarha-alueeseen. Ehkä sit ens kerral keisarisetä voi olla mun kaa, jos on vaan mestoilla. Reippaan puistokävelyn jälkeen pysty helposti palkita ittensä shoppausreissulla Shibyaan...

Kuvathan kertoo sen tuhat sanaa ni säästän mun näppäimistöö ja te voitte katella millasta väriä siellä palatsien puutarhassa oli. Naattikaa.

Lääniä riittää

Garden

Pieni puro

Syksyä puskee

One of the entrances

From Emperor's hood

Fountains

Fall greetings from Tokyo. The time has flown really quickly again, and the warm temperatures are pretty much history here; winter is coming. Nonetheless a Finnish guy like me can still enjoy these weathers, especially when I checked forecasts for Finland, so good luck there!! This week was quite busy at school: vocabulary quiz, kanji quiz and grammar test, all in a row. But I think I handled them well, which gave a good start for the weekend.

Weekend was very rewarding, on Friday our A class didn't have classes at all, but we went to the famous washi paper factory getting know how to make some washi. At the factory there was two little galleries (one for the history and one for the washi paintings), factory shop and a little room where washi paper can be made. There was even a wedding dress made of washi, hopefully the weather on wedding day was sunny...Everyone of us were able to make our own washi A4 sheet of paper. It was a very interesting process including "baking" and drying and so on, but difficult of course.

On Saturday I went to Shinjuku bowling with my Japanese friends and Antti. It was pretty much Japan vs. Finland international match. On the first round we were totally poor. I think Antti hadn't done this much in his life before, because almost every time he threw ball out of track.. But on the second round we stole our victory from locals. After bowling Erika (Japanese girl) joined us and we went to enjoy shabushabu & sukiyaki dinner. It was of course tabehodai, so every one got their belly full.

Sunday morning was pretty lazy, I woke up between 11-12 and because of good weather I made a spontaneous decision to go check out the Imperial Palace and its gardens. It was totally worth of it; leafs of the trees are changing color, so the view is amazing. I managed to capture a couple nice photos there. After fresh park walking I reward myself with shoppings at Shibya.

ハロウィーン

Karkki vai kepponen? Sitä ollaan taas tänä vuonna päästy siihen päivään, jolloin kaikki hirviön näköset ihmiset voi kadulla kulkee täysin huoletta. Kyllä vaan, kuten otsikkokin sen selvästi ilmasee, halloweenin aika on koittanut myös tänne Honshun saarelle! Isäukko skypessä ties kertoo, että halloween pohjautuu kelttiläisten kulttuurien syksyllä, maanviljelyskauden lopussa vietettyyn vanhan uuden vuoden ja sadonkorjuun juhlaan.. Sit ite luuppasin sen verran (wikipediasta tottakai), et jengi poltteli kokkoja juhlan aikaan, jottei henget houkuttelis harreja tuonpuoleiseen. Sillälailla. 


Meikäläinen ei oo kyl viel mitää notskei kyhäilly, mutta eilen mua houkutteli, ei henget, vaan ihan paikalliset frendit halloween partyihin. Halloween ei kuitenkaan oo mikään isonluokan juhlatapahtuma täällä, vaikka sitä on lähes jokapuolella näyttävästikin mainostettukin. Eilisen perusteella ei ulkona liikkuessa juurikaan huomannut, että kurpista juhlaa vietettäis. Eli myös täällä ollaan aika kaukana jenkkien överikoristelluista pihamaista. Saatiinkin eile aika paljon öögaa ku käppäiltiin laumassa kohti juhlapaikkaa. Joukossa oli mm noitaa, muumiota, draculaa, ala-asteoppilasta sekä showpainijaa! Ei, mä en ollu showpainija! Nacho libre -hommat hoiti Axel. Nätti ronttinaamari oli kyllä, propsit siitä. Mulla oli vaan vaatiomattomasti japanin suurin noita hattu ja iso rusetti kaulassa. Luutakin puuttu..


Ilta oli kyllä kaikin puolin loistava. Meit oli Shinjukus Alpus nimisessä izakayssa varmaan noin kolkyt ja meininki sen mukanen. Siellä sai taas 2500 jenillä naposetella ja imutella antimia niin paljon kun kerkes noin 3-4 tunnissa. "Biiru naminami, kippis" oli taas ehkä toistetuin lause ainakin meijän pöytäseurueessa, johon kuulu mun lisäks vaan paikallista populaa. Mutta tais se biiru olla naminamia muissakin pöydissä... Vähän enne puoltayötä bailut oli taputeltu kyseisessä izakayssa, mutta itse liityin tän jälkeen pieneen remmiin, joka lähti Shibyaan clubille. Sisäänpääsy oli aika suolanen herrasmiehille: 3500rahaa, eli reilu 30e. Sillä tosin sai 2 drinkkiä, mitä en tietenkään harrina tajunnu käyttää!! Ens kerralla sitten. Musiikki oli käytännössä pelkästään dance painotteista, joten meno oli aikamoista kreisibailaamista. Siellä tuli sit tampattuu lattiaa tappiin, eli aamuviiteen, asti! Menee todella heittämällä elämäni top3 suorituksiin. Huh, voin sanoo et nikkeri "grazylegs" tuominen oli vireessä. Kysykää vaikka niiltä moooonilta mimmeiltä, jotka sen lähietäisyydeltä pääs todistaa...haha. Joo. Tapasin mun tulevan vaimonkin siellä, mut en tajunnu kysyy sen nimee tai yhteystietoja, joten uudelleen tapaaminen voi olla pikkasen hankalaa. Urrrrpo!


Eilen olo oli ku filmitähdellä. Kaikki halus ottaa kuvia ristiin rastiin, niin tutut ku tuntemattomatki. Ja pitää varmaa pikkuhiljaa alkaa uskoo, et saatan ehkä oikeestikki olla komee!?! Kun päästiin izakayaan sisään niin ekat sanat mitä kuulin japaniks oli, "oiiii tosi hyvännäkönen". Mikä parasta kehujat oli sekä mimmei, että äijiä! Yks harri halus ihan vartavasten tulla kätteleekin. Huikeeeta. Myös clubilla usein kuultu sana mimmien suusta oli かわいい。Tarkistakaa sanakirjasta...


Happy Halloween! 


Ja kamerahan ei ollut matkassa mukana. Kuvia ehkä myöhemmin Kaisalta..


And in English, here you are:


Trick or treat? Yeah, The Halloween has come back again, so there should be no worries walking on the streets and looking ugly, cause everybody expect you to be dressed up as a monster.. That's why nobody hasn't been staring at me lately on outside.


In Finland we really don't celebrate Halloween, or at least I haven't celebrate it at all. Not to mention decorate our home or something like that, so I don't have much experience of it. But while I have been here, I have seen lots of decorations in stores and streets, therefore I thought that Halloween would be a bigger thing here than in my country. I asked my local friends do they celebrate or do japanese people generally celebrate Halloween at all, they answered "not really", which I found by myself too. So not a big difference between Finland and Japan in this case.


Nevertheless, we were invited for Halloween party on Saturday by our volunteers and the place was in Shinjuku, Alpus izakaya, which is already "old friend" for us. Been there a couple times before. It's famous for its cheap draft beer. Only 160yen, which is pretty good deal here. Almost everybody from our JLSP program decided to take part on this party and also many of our local friends were there, so we had a perfect setting for an awesome party. And I can tell that they really were. Almost everyone had dressed up for something; for example there were lots of witches, one show wrestler, Minney Mouse etc.. On that day I kind of felt myself as a filmstar, because everybody wanted to take pictures, even the people on the streets that I haven't never met. And at least from now on I'm starting to believe that japanese people really like foreign people's looks, because at the Izakaya I heard that many girls said that I'm goodlooking or something. Even one guy wanted to shake my hand and said that I'm really handsome.. It felt really weird, but kind of funny!


Party lasted about 4 hours, which felt like a couple. So around midnight we decided to go clubbing to Shibya within small group. And that took all the way until 5 AM.. So the next day was a kind of lazy on my part as you can imagine. Heavy work demands heavy parties, right?

lisääkokemuksialisääkokemuksia

Holahola bacardicola! Poika on päässy kotiin yön hämäriltä reissuiltaan. Eilinen iltahan meni sen pisimmän kaavan mukaan, niin kuin perjantaikin, muuuttamutta erittäin hengissä selvittiin tästäkin duppelista. Tuomisethan on hei tehty kestämään.. Hupiakin riitti, mikä nyt ei varmaan mikään suuri järkytys oo.

Perjantain alkuilta meni izakayassa syöpötellessä ja... niin. (Kun nomihodai oli taas pelin henki, niin kyllä sitä joutu tankkaa, jotta sai rahoille vastinetta.) Meille oli varattu neljä pientä pöytää kolmeks timmaks ja itse sain kunnian illastaa pelkästään paikallisten kanssatoverieni seurassa. Heidän mielestä meikäläisen pärstäkerroin muistutti ilman ikkunoita Orlando Bloomia ja ikkunoiden kera Johnny Deppiä. Täytyy myöntää, ettei puhunu ihan puutaheinää... Ennen puoltayötä nostettiin kytkintä, laitettiin vilkku vasemmalle ja käppäiltiin clubille. Ei ollu kyl mikää fancy mesta, mutta sisäänpääsy oli halpa verrattuna yleiseen hintatasoon; tuhatlappusella sisään. Naikkoset sai kylkeen viel kaks drinkkilippuu, mistä olin enemmän kun katkera. Missä tasa-arvo huhuu?! Kaikki drinksut oli viishunttii, mikä oli mun mielestä iha ok diili. Kysyntä ja tarjonta kohtas, joten pari tequilasunriseeki tuli testattuu..

Eilinen oli sit vähän extemporee reissu lähellä sijaitsevan Yoyogin puistoon, jossa pidettiin niin sanotut midfall partyt. Siel ei ollu ku muutama ennestään tuttu tyyppi, joten taas tuli tavattua uusii nassui. Siin puistossa me vaan istuskeltii, juteltiin ja vedettiin pieni pintahiiva päälle. Tosin pari paikallist kundii plus yks fransmanni veti kierrokset iha tappiin, mitä oli hauska seuraa sivusta. Puolenyön maissa sit suurin osa jengist hajaantu omille teilleen ja kohti himaa, mut liityin yhteen remmiin mikä suunnisti karaokeboksiin, jossa sitte hoilattiin viisuja aamuviiteen asti. Osa porukasta veti kylläkin rennosti zetoria parikolme timmaa.

Edellisessä postauksessa kerkesin vähän fiilistee kalatorin meininkiä, lisää infoo voi smyygailla mistäpä muusta kun wikipediasta. (http://en.wikipedia.org/wiki/Tsukiji_fish_market) Siellä oli joo jos jonkinäköstä muikkua tarjolla. Mut nyt muikut sikseen. Kalatorin jälkeen lähin käppäilee Urveshin ja sen kamun kaa noin 30min taipaleen kohti Hatchiboron asemaa, jossa meikäläinen pomppas junaan kahden muun matkatessa Imperial Palacee moikkaa keisarii. Mun kyyti kulki kohti Maihaman asemaa, jossa piti spottaa Kaisa ja kumppanit. Perille päästyäni sain pari viestii kyseiseltä neitokaiselta, joista ilmeni, että uni oli maistunu odotettuu enemmä ja et menee viel reilusti aikaa sinne Nahanaan (=Maihama). No mikäpä siinä. En jääny siihe nenää kaivelee, ainakaa hirveen pitkäks aikaa, vaan lähin yksin tallustelee kohti Disneylandii. Tiistaina oli siis myös vuoro elämäni ensimmäiselle disneylandkeikalle. En oo kylläkään koskaa ollu mikää huvipuisto fiilistelijä (varmaan johtuu siitä en oon aika nössö), mut mikkihiiri-maata odotin kyllä suurella innolla!

Näkymä porttien jälkeen

Hyvää rallia

Koska olin muuta porukkaa reilun tunnin edellä, käytin ajan viisaasti odottelemalla vuoroa päästä kuvaan nalle puhin kaa. Ei ollu mikää pikkujuttu, sillä sitä joutu venaa noin tunnin, mut lopussa se kiitos seisoo ja foto tuli napattuu. Kun vielä siihenkään mennessä ei muista ollu kuulunu mitään, päätin mennä syvemmälle alueelle nuuskimaan paikkoja. Just ku pääsin pelipaikolle, niin vuorossa oli Halloween parade, joka kesti noin puol timmaa. Sen paraatin biisit jäi loppupäiväks soimaa mun päähän. Siistii..

Halloween parade

Paratiin jälkeen muutkin oli saanu ittensä alueelle sisään, joten lähettiin sit kiertämään aluetta ympäri ja jonottelee härveleihin. Päivän aikana ei päästy kun 4-5 laitteeseen, joka oli aika hanneksesta. Pisin jonotus oli noin puoltoist tuntii yhteen kummitustaloon, joka paljastu järkyttäväks flopiks. Tai kiertoajelu kyseisessä luolassa oli ihan siisti kaikkine koristeluineen ja efekteineen, muttei todellakaan spoooky. Vuoristorata oli kyllä vauhdin puolesta ihan ookoo luokkaa. Toiseen vuoristorataan olis ollu nätti päästä, mut aika ei millää antanu periks reilun tunnin jonotukselle, mikä oli harmittava takaisku. Päivän kävelyn, ihmettelyn, kuvien ottamisen (joita tuli räpsityy miljoona) ja laitteisiin jonottamisen jälkeen ilta päätty valoshow paratiin, joka oli vaikuttavan näkönen spektaakkeli kaikkine kirkkaine "jouluvaloineen". Shown jälkeen paukuteltii viel parit kissanpierut taivaalle huipennukseks.

Dream light show

Hinnat ei ollu mitään ihan älytöntä ryöstöö, jos vertaa suomen "vastaaviin" karuselleihin. Yhen päivän sisäänpääsy biljetistä joutu köyhtyy 5800 jenii eli reilu 50 eskoo. Alue oli täynnä kaikkee disney aiheista sälää, kuten odottaa sopi ja meikäläisen matkaan lähti aku ankka pipo ja mikki hiiren päänmuotosii korviksii, josta paikalliset mimmit on ollu fiiliksissä! Hattaraa en löytäny, mikä oli kurjaa. Sen sijaan tuli testattua poppareita caramel maulla kuorrutettuna. Kyllä ne siihen nälkään ihan hyvin uppos.

Tiistain puuhapäivä päätty 22.32, jolloin olin kuoleman väsyneenä takas kämpillä pitkän, mutta antoisan päivän jälkee. Tuli kerralla nähtyy muikut torilla ja hessu hopo puuhamaassa. Seuraavana aamuna klo 7.30 palattiin sitten takas siihen samaan tuttuun pikku oravanpyörään. Tiistain poissaolokin palkittiin kivasti 9:llä kotitehtävämonisteellaaaa. Tattista viel kerran niistä.

Loppuun vielä vähän fotoja Disneylandista. Bless!

Grand Circuit Race Way

Brief summary:

It's Friday! Once again. After all, it has just been a week when it was Friday last time! Time really flies here. But I don't mind, because this week has been tough somehow.  Fatique has been the word of the day. Luckily it's weekend coming up, because I need some rest and get loose of studying. In the past week there wasn't happening anything interesting outside of school. I have just practically studied at home after school and took it easy. But the Tuesday was an exception, because on the early morning I went to Tsukiji fish market, and after that experience I went to check Tokyo's Disneyland. So on Tuesday there was a lot of stuff to deal with, but I really enjoyed the day. Even if it included a lot of walking from place to place.

So I woke up on Tuesday morning at 4am and at the Shimo-takaido station I met Urvesh and his friend from Switzerland. We decided to head early to Tsukiji, so we could see the famous tuna auction. Luckily we got there in time so we were allowed to see that auction. I have to say that it was a very interesting and funny, especially the way how the auctioneer behave. It looked like a theatre to me! But of course it was a real business at there. If I heard right, the tunas cost around 40 000 yen, which makes sense to me. I also heard these tunas have been brought from Iceland. True or not, they looked like giant. After tuna auction we walked around in the fish market and saw a different kind of seafood. Honestly I don't even know what the most of them was, because I'm not a big expert with seafood, but at least they were food and it's fair enough for me. When we were at the fish market, of course we had to taste some local sushi there. We found a really cheap place compared with the others. Normal size lunch, which included about 8 nigiris and 4 rolls, costed 1050 yen. And it was amazing!

After Tsukiji, I headed to the Maihama by train where the Disney land is. I was supposed to meet Kaisa, her sister and Antony there around 10am, but when I got there, they send me a message that they would be a late at least an hour. So, I decided to go into area by myself and try to figure out something to spend a time there. After I got in, I saw a queue waiting for a take a picture with Winnie the Pooh, so I was like why not to join the line. But it was a kind of nightmare, because I had to wait there at least an hour, but on the other hand I got the picture. And also the others were still missing. After a half hour they finally came and we started go around that area. 

During the day, we did reach only the 4-5 device, which was pretty sad. The longest queue was about 1.5h to the haunted house, which revealed a quite of flop after all. Or tour at the house was pretty nice with all the decorations, but certainly not spooky at all. Roller coaster was quite okay and the speed was all right. Another mountain roller coaster would have been awesome, but our schedule was too tight queuing for over an hour, which was unfortunate setback. After the day of walking, wondering, taking pictures (which I took like a million) and queuing the day ended to the light show, which was a impressive spectacle, with those all kinds of clear 'Christmas lights'. After the show there was a firework display.

The long Tuesday ended up 22.30pm when I got back to my place very exhausted, but still happy, because the had been unforgettable.

disneyteam

Toontown

Kokemuksiakokemuksia

Perrrrrrjantaiiiii! Taas kerran. Eihän siitä oo vaan ku viikko kun viimeks oli perjantai!! Mutta ei sen väliä, en paa pahakseni, sillä kulunu viikko on ollut jotenkin tahmee. Syysväsymystä havaittavissa? Mahdollisesti, sillä puolikooma on todellaki ollu päivän sana. Onneks tänää oli vaan 12 asti skolee ni pääs sen jälkee himaa relaa päikkäreiden muodossa. Ennen himaa pääsyä tosin koin jonkinsortin ihmeen, tai ainakin sitä täällä päin voi siksi kutsua, sillä stoge oli myöhässä!!! Härmässähän se vissiin menee nykyään toisinpäin.. "parempi tositositosi myöhään kun ei millonkaan". Mutta syy myöhästymiselle oli aika raffi; jollai oli ollut vissiin tosi tahmee viikko, jonka takia oli päättäny dyykata raiteille...

Mutta on tällä viikolla tullu vastaan myös niitä rentoi kokemuksii. Tosin vaan tiistaina, koska muut päivät on menny siis täysin koomatessa kotosalla! Tiistaina mun nokialainen täräytti aamuherätykset ilmoille neljän aikaa aamuyöstä. Kolmen timman yöunilla varustettuna lähin yönhämärässä laahustaa kohti lähintä asemaa, jossa tapasin jenkkikamu Urveshin ja sen sveitsiläisen frendin, joka vierailee tän viikon täällä saarella. Tosin ovat nytten jo Kiotossa. Anyway. Kavereiden ilmeistä päätellen ei unta oltu myöskään hirveesti siellä päin tankattu koneeseen edellisyönä. Ei se mitään. Steissiltä pomppu junaan ja Shinjukun steissin kautta Tsukijishon asemalle ja nokka kohti Tsukijin kuuluisaa kalatoria! Syy aikaselle ilmestymiselle oli se, että siellä käydään viiden kuuden aikoihin tonnikalahuutokauppa, jota myös turistit pääsee väijymään. Ja kun japanilaisesta huutokaupasta on kyse, homma näyttää aika hupaisalta. Kaverit huutaa ku hyeenat niitä hintoja ja muut nostaa lapoja pystyyn sitä mukaan miten sattuu kiinnostaa. Todellista teatteria siis. Kannattaa käydä tsiikaamassa. Jos yhtään oikein ymmärsin, tollasen jässikän hinta pyöri jeneissä noin 40 kilossa, eli noin 350-400 euroopanrahaa.

Tavaran tarkistus

Huuhtokaupan jälkeen tsekattii nopeesti torin muut antimet:

Kaikennäköstä oli tarjolla

Sen jälkeen lähettii ettii aamupalaa, ja kun kalatorilla oltiin ni tietty sushia piti saada. Löydettiin vähän syrjemmästä yks rafla, joka ei tainnu olla ees vielä auki, mutta oltiin kuitenkin tervetulleita. Rafla oli aika skidi mesta, muistutti jollain tapaa lähinnä baaria, eli huoneessa oli vaan baaritiski, ja kokki sen takana taikomassa sushiannoksia. Brekkari oli erittäin freesiä, niinku olettaa saattoi ja todella maukasta! Miso keitto oli kylläkin ehkä hämärin setti mitä oon täällä nähny, sillä kiposta löyty simpukka, joku fisun osanen ja katkaravun pää, mut silti se oli paras soppa mitä oon tääl safkannu! Sapuskan jälkeen muiden paikkojen hinnat huomattuamme totesimme tehneemme aivan järkyttävän hyvän diilin. Tukeva sushibrekkari irtos 1050 jenillä, kun muissa mestois hinnat pyöri 2000-3000 välillä. Kokki sai meiltä isot kiitokset ja kehut oikeen japaniks kun jätettiin paikka taaksemme. Eli siis sen verran osaan japanii, et pystyin heittää kokin kaa femmat :) Totemo oishikatta desu. 

Brekkari

Niille, ketkä aattelee siellä fujitsu-siemensin ääressä, et "kalatori hyiiii, siellä haisee ihan silakka" voin sanoo, että ei haissu. Mikä oli jonkinlainen ylläri itellekki. Johtu varmaan siitä, että oli aikanen aamu, fisut aika pitkälti jäissä ja myös niin tuoreita, ettei nassee tarvinu pukee naamalle. Lähinnä tuoksu/haju oli samanlainen ku meren rannalla. Eli ei ollenkaan paha.

Awww shiiit! Nyt kello on jo niin paljon, että meikäläisen pitää tööttää suihkuun ja painella sen jälkeen viettää brittipoika Antonyn kakskakkosii. Izakaya ja clubi-ilta tiedossa. Toivottavasti nättii. Jatketaan näistä tän viikon kokemuksista lisää huomenissa..

Peace out!

Luokkaretki pt.2

Taas on viikko vierähtäny ja uutta puskee päälle iha hirmusta kyytiä, joten tähä välii on enemmän ku bueno tilittää vähä fiiliksiä. Ja niitähän riittää. Hyvät uutiset: flunssa on ajettu nurkkaa ja myös nyljetty sinne. WhoopWhooop! Olipahan v-mäisen sitkee tapaus. Mutta niinku se Peijaksen asiantunteva lääkäri setäkin sanoo, niin hyvien uutisten jälkeenhän seuraa ne huonot uutiset. Niin nytkin. Ei mitään dramaattista, älkää peljätkö. Flunssan jälkeen lähin heittää sellasen rennon timman lenkin, ja eiköhän mun tuurilla polvi ala vinkuu mahollisimman kaukana kotoa ku mahollista, eli juuri ku pitäis kääntyy takas päin. Vanha vamma, joka iski ehkä noin kolmannen kerran.. Tosin onneks tällä kertaa lievästi, sillä se ei oo vaikuttanu kävelyyn millään tapaa, thankgod. Onneks sain viikonloppuna kylmägeeliä suomesta, isokäsi ja kiitos siitä Kaisan systerille Lauralle! :) Ja toivottavasti Lauralla on nastaa täällä! Kylmägeelistä puheen ollen, sille löyty käyttöä muuhunki rasitukseen, siitä kohta lisää...

Perjantaina oli siis vuorossa esikoulumme toinen retki. Tällä kertaa määränpäänä oli Kamakura ja sen temppelit. (Wikipediast voi looppaa perusspeksit http://fi.wikipedia.org/wiki/Kamakura). Matka taittu dösällä noin parin timman verran Tokiost etelää ja reissulle lähettiin 8 aikaa. Meil jokaisella vaihtarilla oli reissulla oma "buddy" eli vapaaehtoistuutori, jonka kanssa hengailtii ja meijät laitettii myös istuu vierekkäin bussis. Mun bestis Tomomi puhuu melkei yhtä vähän enkkuu ku mä japania, joten lähtökohdat hirveen syvälliselle läpäheitolle ei ollu hirveen korkeet, mut hyvin me siitä huolimatta tultiin juttuun. Paljon riitti asiaa puolin ja toisin ja ite jopa tajusin suurimman osan mitä neiti mulle jutteli..

Tomomi and Sanmon Gate

Reissun ehkä ikimuistosin kokemus oli Zazen meditaatio, jota mekin pääsimme/jouduimme treenailee yhteen luostariin. Zazen tarkoittaa kirjaimellisesti istuvaa mietiskelyä, mutta mun mielestä sen vois suomentaa myös istuvaksi kidutukseksi. Tää erittäin "sähäkkä ja tapahtumarikas" laji on peräisin Kiinasta ja vahvasti sidoksissa buddhlaisuuteen, mutta kuulemma myös suosittua muiden uskontokuntien keskuudessakin. Ideanahan on yksinkertaisesti istua lattialla pehmusteen päällä kädet sylissä turpa kiinni liikkumatta lotusasennossa tai polvi-istunnassa. Tän meditaation pää prinsiipit on: 1) ei liikuta, 2) mahollisimman pitkät hengitykset ja 3) mielen totaalinen nollaus. Sensein mukaan parhaimmat gubbet hengittää vaan 4-5 kertaa 30min aikana! Aikamoista. Ei pysty tajuu tollast. Sitä ne treenailee siellä jokapäivä, mieli ja keho lepää! Mun treenistä oli kyl relax mode kaukana, sillä tälläselle K-raudan rautakangelle kyseinen juttu oli vaan pelkkää kidutusta. Eka treeni oli 20min ja toinen 30min, joten voitte kuvitella miltä se tosiaa maistu. Veri loppu jaloista parin minsan jälkeen, ja se mieli ei tosiaan nollaantunu. Pikemminkin päinvastoin. Ilman amputaatiota kuitenkin selvittiin, hyvä niin. Mutta tää oli se toinen juttu mihin Ice Powerii tarvittii!

jumppasali

Reippaan hartauksen jälkee tepasteltii klapit tunnottomina pienen bamboo gardenin läpi, joka eros vähän suomalaisesta korpimetsästä:

Bamboo Garden

Tän jälkeen käytiin tsekkailee Kencho-ji temppelii ja sen ympärisöön kuuluvia rakennelmia. Nyt pääsen leikkii historian opettajaa ja kertoo et Kencho-ji on ekaks rankattu Zen temppeli Kamakuran viidestä temppelistä ja se on samalla vanhin Zen treenausta harjottava luostari täällä Nipponissa. Sitä alettii byggailee vuonna 1227 ja homma saatii taputeltuu 36 vuotta myöhemmin. Ei ihan niin hyvä diili jos on urakka palkalla joutunu vääntää.  Mut vaikuttavan näköstä jälkeä, täytyy myöntää. Tekstin ekassa kuvassa Tomomi seisoo tän alueen pää portin edustalla.

Temppelialueen puutarhaa

Kencho-jin jälkeen lähettiin käppäilee kohti dösää, joka kulki Kamakuran ostoskatua pitkin, joissa myytii kaikenlaista matkamuistotavaraa. Mukaan tarttu myös pehmis jäde, jonka maku oli tutun tavallinen Sweet potate & Green tea!! Loppujen lopuks oikeen hyvä jäde, vaik aluks vähän tietty epäilytti perunan ja vihreen teen yhdistäminen jädeks.. Lopuks käytiin vielä piipahtamassa Kotoku-in temppelin edustalla moikkaamassa suurta pronssista Amitabha-buddha patsasta.

Jättibuddha

Meikäläisellä ollu terveyden kaa viime aikoina ollu pientä vastatuulta, niin piti parissa temppelissä heittää jenejä paikallisee toivomuskaivoo, jos tulis joku päivä jotai kivaaki vastaan! Lopulta varmistin kyseisen asian yhestä kojusta, josta pysty ostaa onnen keksejä ilman keksiä: eli olisko ollu joku 300yen niin sait vetästä yhen tikun rasiasta ja tikun numeroo vastaan sai lapun, joka kertoo millasta onnee on tulossa. Vai onko tulossa ollenkaa!

jeeeees

Hyvää onnee siis pitäis puskee jossai vaihees! Tosin lappu myös väitti, että kannattais alkaa neuvottelee hyvää lääkärii itteäni varten ja että mulla on itsekkäitä motiiveja seurustelun suhteen. Tylyyy. Jäädään odottelee kuin äijän käy...

And English part:

On 15th of October our second JLSP trip headed to Kamakura, which is very famous of its history. Today Kamakura is known mainly its temples and shrines. The most famous of them is Kōtoku-in. The city is located about 50 kilometres south-west of Tokyo, so we went there by charter bus. Our university had organized ”a buddy” for every JLPS student and we were supposed to be seated next to our ”buddy” in the bus and otherwise spend time there with him/her. Our volunteer was Tomomi-san and even if she didn't speak much english, we still had a fun time. Finnish-english-japanese-bodytalk-mix worked pretty well. Mostly we just talking about how the life is in Finland and so on.

At Kamakura we first experience the Hokokuji Temple, where we were able to practise Zazen meditation. Zazen is at the heart of Zen Buddhist practise and it literally means sitting meditation. We experienced this relaxed meditation twice, altough for me it was more painful than relaxing, because I'm not the most flexible man in this world. But when I forgot that pain in my legs I was able to feel some peaceful moments and it felt good. Still on the other hand 25 minutes was too much for me! However I'm pleased that we did this. After Zazen we had a lunch at Hachi-no-Ki vegeterian restaurant and we had traditional Japanese Buddhist vegeterian lunch there. It was a little different compared to the normal lunch, which I usually have at home, but I liked it anyway.

On afrernoon we had a free time, which we spent to look around a couple temples, for example Kencho-ji, which is the first Zen temple built in Kamakura and also the pioneer of Zen Buddhism in Japan. Admission was 300-yen it was worth to see (because I don't see temples every day in Finland), altough we were in a little hurry, because time limit was quite strict. Before we met the others at the station we walked through the Kamakura shopping street and shopped some souvenirs. I also ate a soft icecream made of sweet potatoes and green tea. Despite the doubts I really liked it.

Our last visit was to the Kamakura Daibutsu Buddha, which is a monumental outdoor bronze statue and located at the Kōtoku-in Temple. We had an hour to hang around there, so we used that time to taking photos with the Daibutsu, and we were also able to go into that statue, because it's hollow. One of the rock wall was a little bit warm when I touched it, but I don't know why. After seeing the Daibutsu we headed back to Tokyo with unforgettable memories, which we experienced during the day.