Luokkaretki pt.2

Taas on viikko vierähtäny ja uutta puskee päälle iha hirmusta kyytiä, joten tähä välii on enemmän ku bueno tilittää vähä fiiliksiä. Ja niitähän riittää. Hyvät uutiset: flunssa on ajettu nurkkaa ja myös nyljetty sinne. WhoopWhooop! Olipahan v-mäisen sitkee tapaus. Mutta niinku se Peijaksen asiantunteva lääkäri setäkin sanoo, niin hyvien uutisten jälkeenhän seuraa ne huonot uutiset. Niin nytkin. Ei mitään dramaattista, älkää peljätkö. Flunssan jälkeen lähin heittää sellasen rennon timman lenkin, ja eiköhän mun tuurilla polvi ala vinkuu mahollisimman kaukana kotoa ku mahollista, eli juuri ku pitäis kääntyy takas päin. Vanha vamma, joka iski ehkä noin kolmannen kerran.. Tosin onneks tällä kertaa lievästi, sillä se ei oo vaikuttanu kävelyyn millään tapaa, thankgod. Onneks sain viikonloppuna kylmägeeliä suomesta, isokäsi ja kiitos siitä Kaisan systerille Lauralle! :) Ja toivottavasti Lauralla on nastaa täällä! Kylmägeelistä puheen ollen, sille löyty käyttöä muuhunki rasitukseen, siitä kohta lisää...

Perjantaina oli siis vuorossa esikoulumme toinen retki. Tällä kertaa määränpäänä oli Kamakura ja sen temppelit. (Wikipediast voi looppaa perusspeksit http://fi.wikipedia.org/wiki/Kamakura). Matka taittu dösällä noin parin timman verran Tokiost etelää ja reissulle lähettiin 8 aikaa. Meil jokaisella vaihtarilla oli reissulla oma "buddy" eli vapaaehtoistuutori, jonka kanssa hengailtii ja meijät laitettii myös istuu vierekkäin bussis. Mun bestis Tomomi puhuu melkei yhtä vähän enkkuu ku mä japania, joten lähtökohdat hirveen syvälliselle läpäheitolle ei ollu hirveen korkeet, mut hyvin me siitä huolimatta tultiin juttuun. Paljon riitti asiaa puolin ja toisin ja ite jopa tajusin suurimman osan mitä neiti mulle jutteli..

Tomomi and Sanmon Gate

Reissun ehkä ikimuistosin kokemus oli Zazen meditaatio, jota mekin pääsimme/jouduimme treenailee yhteen luostariin. Zazen tarkoittaa kirjaimellisesti istuvaa mietiskelyä, mutta mun mielestä sen vois suomentaa myös istuvaksi kidutukseksi. Tää erittäin "sähäkkä ja tapahtumarikas" laji on peräisin Kiinasta ja vahvasti sidoksissa buddhlaisuuteen, mutta kuulemma myös suosittua muiden uskontokuntien keskuudessakin. Ideanahan on yksinkertaisesti istua lattialla pehmusteen päällä kädet sylissä turpa kiinni liikkumatta lotusasennossa tai polvi-istunnassa. Tän meditaation pää prinsiipit on: 1) ei liikuta, 2) mahollisimman pitkät hengitykset ja 3) mielen totaalinen nollaus. Sensein mukaan parhaimmat gubbet hengittää vaan 4-5 kertaa 30min aikana! Aikamoista. Ei pysty tajuu tollast. Sitä ne treenailee siellä jokapäivä, mieli ja keho lepää! Mun treenistä oli kyl relax mode kaukana, sillä tälläselle K-raudan rautakangelle kyseinen juttu oli vaan pelkkää kidutusta. Eka treeni oli 20min ja toinen 30min, joten voitte kuvitella miltä se tosiaa maistu. Veri loppu jaloista parin minsan jälkeen, ja se mieli ei tosiaan nollaantunu. Pikemminkin päinvastoin. Ilman amputaatiota kuitenkin selvittiin, hyvä niin. Mutta tää oli se toinen juttu mihin Ice Powerii tarvittii!

jumppasali

Reippaan hartauksen jälkee tepasteltii klapit tunnottomina pienen bamboo gardenin läpi, joka eros vähän suomalaisesta korpimetsästä:

Bamboo Garden

Tän jälkeen käytiin tsekkailee Kencho-ji temppelii ja sen ympärisöön kuuluvia rakennelmia. Nyt pääsen leikkii historian opettajaa ja kertoo et Kencho-ji on ekaks rankattu Zen temppeli Kamakuran viidestä temppelistä ja se on samalla vanhin Zen treenausta harjottava luostari täällä Nipponissa. Sitä alettii byggailee vuonna 1227 ja homma saatii taputeltuu 36 vuotta myöhemmin. Ei ihan niin hyvä diili jos on urakka palkalla joutunu vääntää.  Mut vaikuttavan näköstä jälkeä, täytyy myöntää. Tekstin ekassa kuvassa Tomomi seisoo tän alueen pää portin edustalla.

Temppelialueen puutarhaa

Kencho-jin jälkeen lähettiin käppäilee kohti dösää, joka kulki Kamakuran ostoskatua pitkin, joissa myytii kaikenlaista matkamuistotavaraa. Mukaan tarttu myös pehmis jäde, jonka maku oli tutun tavallinen Sweet potate & Green tea!! Loppujen lopuks oikeen hyvä jäde, vaik aluks vähän tietty epäilytti perunan ja vihreen teen yhdistäminen jädeks.. Lopuks käytiin vielä piipahtamassa Kotoku-in temppelin edustalla moikkaamassa suurta pronssista Amitabha-buddha patsasta.

Jättibuddha

Meikäläisellä ollu terveyden kaa viime aikoina ollu pientä vastatuulta, niin piti parissa temppelissä heittää jenejä paikallisee toivomuskaivoo, jos tulis joku päivä jotai kivaaki vastaan! Lopulta varmistin kyseisen asian yhestä kojusta, josta pysty ostaa onnen keksejä ilman keksiä: eli olisko ollu joku 300yen niin sait vetästä yhen tikun rasiasta ja tikun numeroo vastaan sai lapun, joka kertoo millasta onnee on tulossa. Vai onko tulossa ollenkaa!

jeeeees

Hyvää onnee siis pitäis puskee jossai vaihees! Tosin lappu myös väitti, että kannattais alkaa neuvottelee hyvää lääkärii itteäni varten ja että mulla on itsekkäitä motiiveja seurustelun suhteen. Tylyyy. Jäädään odottelee kuin äijän käy...

And English part:

On 15th of October our second JLSP trip headed to Kamakura, which is very famous of its history. Today Kamakura is known mainly its temples and shrines. The most famous of them is Kōtoku-in. The city is located about 50 kilometres south-west of Tokyo, so we went there by charter bus. Our university had organized ”a buddy” for every JLPS student and we were supposed to be seated next to our ”buddy” in the bus and otherwise spend time there with him/her. Our volunteer was Tomomi-san and even if she didn't speak much english, we still had a fun time. Finnish-english-japanese-bodytalk-mix worked pretty well. Mostly we just talking about how the life is in Finland and so on.

At Kamakura we first experience the Hokokuji Temple, where we were able to practise Zazen meditation. Zazen is at the heart of Zen Buddhist practise and it literally means sitting meditation. We experienced this relaxed meditation twice, altough for me it was more painful than relaxing, because I'm not the most flexible man in this world. But when I forgot that pain in my legs I was able to feel some peaceful moments and it felt good. Still on the other hand 25 minutes was too much for me! However I'm pleased that we did this. After Zazen we had a lunch at Hachi-no-Ki vegeterian restaurant and we had traditional Japanese Buddhist vegeterian lunch there. It was a little different compared to the normal lunch, which I usually have at home, but I liked it anyway.

On afrernoon we had a free time, which we spent to look around a couple temples, for example Kencho-ji, which is the first Zen temple built in Kamakura and also the pioneer of Zen Buddhism in Japan. Admission was 300-yen it was worth to see (because I don't see temples every day in Finland), altough we were in a little hurry, because time limit was quite strict. Before we met the others at the station we walked through the Kamakura shopping street and shopped some souvenirs. I also ate a soft icecream made of sweet potatoes and green tea. Despite the doubts I really liked it.

Our last visit was to the Kamakura Daibutsu Buddha, which is a monumental outdoor bronze statue and located at the Kōtoku-in Temple. We had an hour to hang around there, so we used that time to taking photos with the Daibutsu, and we were also able to go into that statue, because it's hollow. One of the rock wall was a little bit warm when I touched it, but I don't know why. After seeing the Daibutsu we headed back to Tokyo with unforgettable memories, which we experienced during the day.