Tapakulttuuria, doozo!

Hyvää iltaa, tai päivää, tai aamua, yötä, keskiyötä, aamuyötä... Missä ikinä piileskeletkin. Ne ihan kivenkovaa yrittää väittää et tätä luetaa Unkarissakin asti. Täh?! Unkarissa?! Kuka? Miks?! No ei sen väliä, kiva jos kiinnostaa :)

Tänää oli aika raffi päivä skolessa. Paino sanalle raffi. Ihan vaan sen takia, sillä 9.00-16.10 vain, ja tietenkin, ainoastaan zaappania ison tuutin täydeltä. Mun mielestä suht miehekäs pala purtavaks, mut siitä selvittiin kuitenkin ihan nätisti. Lopussa meinas kyl meikäläisen otsalohko halkee. Ei siks, et siel sisällä olis alkanu kovasti keittää ylimäärästä, yksinkertasesti vaan miehestä oli mehut suhteellisen loppuun asti rutistettu..No himassa nappi kielen päälle, hookaksoota perää ja homma oli taputeltu siltä osin. Hetki siitä ni pääkopassa lamppu sytty taas palamaa ja meikä lähti timman lenkille tyhjentää memoricardii. Teki muuten hyvää! Ilma oli just sopiva; pimee, noin parikyt lämpöastetta ja pieni tuulenvire. Tullu juostuu yllättävän paljon täällä. Se on hyvä et jenkkikaiffari Urvesh on juoksumiehii (mm. Bostonin maratoni vyöllä) ni ei tarvi yksin lähtee jolkottelee (kun ei tosta naapurin Kaisastakaa tahdo saada kaverii...) Alkaa muuten kuntoki olee sen verran tikissä, et taitaa Lontoon olympialaiset kutsuu!
Tuli nähtyy lenkillä vähän taas uusii maisemii täällä päin, kivoi puistoi sekä jonkulainen spa/uimahalli. Vois käydä jonku nätin kasvohoidon ottaa jos se mitää jeesais. Tuskinpa niin. Eka huoltoasemaki näky, tai ainakin tuli tarkistettuu mitä se löpö täällä päin palloo maksaa. Kallein tais olla 134 tokionrahaa, elielii 1,2 euroopanrahaa. Kaikille tiksipettereille siis tiedoksi et täällä päin se ratin kääntely on hieman halvempaa kun siellä Ruskeasannan teknoshellin lähettyvillä. Mut eihän tätä ketää karvanoppacorollan omistaja kerkee lukee, kun niidenhän pitää päivystää ratin ja penkin välissä...

Täl viikol ollut jo kolme päivää skolee, mikä taitaa olla ennätys yhelle viikolle. No huomenna se ainakin rikkoutuu. Meillä on siis ehtiny jo alkaa kolme muutakin kurssia ton kielen lisäks: Japanese Culture, Japanese Business tai Economics, en oo ihan kartalla, vielä, ja sit Japanese Mind.. Vaikuttaa iha semi ookoo kursseilta, vaikkakin aika tylsiltä näin ekalla kerralla. Business pitäis olla meille finskeille pala kakkuu, kun ollaan ainoot kauppislaiset. Opetuskin oli ekalla luennolla perus mikro ja makroteoriaa. Siellä esitettiinkin kysymyksiä, kuka ylipäätään keksii talouteen kuplia jos ne aikanaan puhkeaa...

Niin kun jutun otsikkokin ilmasee, Japanese Mind luennolla meitä opetettiin kirjaimellisesti tavoille. Lähinnä etiketti tuli tsekattuu huolellisesti. Yks iso juttu tääl on hashien, eli chopsticksien, eli puikkojen käyttö ja nimeomaan oikeeoppinen käyttö. Jos niiden kanssa spedeilee tai muuten ryssii ni nää ei kato kivasti.. Täs pari tipsii teille kuinka toimitaan: 1) Älä laita puikkojas pystyyn ruokaas, varsinkaan riisiin! Vaan hautajaisissa tehään näin ku riisikippo laitetaa alttarille. 2) Älä keihästä muonaas puikoilla! Ei anna niin fiksua kuvaa susta. Luulen et toi symboloi kuolemaa tai jotai sen suuntasta. 3) Älä siirtele esineitä puikoillas. 4) Ja kun halkaset jotai pöperöö ni pitää sit olla hyvin skarppina miten senkin tekee... Riisi on aika pyhä juttu näille vissiin, sillä senki syömiseen on annettu tarkat ohjeet. Mitää rastikoulutusta meille ei sentää pidetty, mut perusjuttu on se, ettei sinne sun somaan pieneen riisikippoo saa kaataa mitää soossii. Riisi täytyy pitää puhtaana. Ja KAIKKI se riisi pitäis sitte syödä, eli mitää ei sais heittää hukkaa ja sen jälkeen kuppi pitäis tyylii nuolla puhtaaks. Huheijaa, mut näin se vaan menee täällä. Sushin kaa on kans käytäntö, että ei mielellää kastella sitä riisiä sinne soijaan, ja soijaa ei sais ottaa enempää ku käyttää! Ja nyt tarkkana! Täällä päin tellusta EI SITTEN SAA niistää, eikä haukotella julkisesti, etenkään ruokapöydässä. Lätkä termein siit tulis henkilökohtaisen kympin verran penaltyy, tai ehkä joutuis jopa suihkuu! Juoma tavoist sen verran, että kaadetaa sitä maljaa kaverin kuppii eka, vaikka se vähän ikävältä tuntuukin luopuu omastaan..En tiiä sitten mikä on käytäntö jos naapurilla on jo otsa tiskissä! Niin ja jos joku haluu tarjoo sulle juomaa ni juo oma lasi nopee tyhjäks, että saat uutta tilalle... Allekirjoittaneella se on usein ollut jo tyhjänä hyvissä ajoin.

Ja ei mielellää näin!

Virheistähän sitä parhaiten oppii, eikö vaan? Mutta puolustuspuheenvuoro pitää tietty käyttää ja todeta etten alottanu tätä!

Tapakouluttaja Tuominen kiittää.

Uusia harrastuksia etsimässä!!

Aloha! niinku ne Hawaiilla huutelee. Aloha tarkottaa myös rauhaa, ja sitä tääl on onneks sillontällön myös saanu kokee. Tosin välil kaipaa jotain aktiviteettei enemmän, sillä tänne himaa jämähtää tosi helposti. Tänää päätetti Urveshin kaa herätä suht aikasi ja lähtee ysin pintaa lenkille. Siinä tuli reippailtuu sellasen timman verran ja ehkä reilu 10 kilsaa. Sen jälkee suihku ja brekkari, avot! Nyt on siis tullu juostuu jo kolme lenkkii kuuden päivän sisällä. Tänää on tullu myös opiskeltuu ja tehtyy läksyiki. Mut jotai muutaki pitäis keksii viel...
Ehkä mä yritän nuuskii jostai paikallisen poppoon ja alan harrastaa allaolevaa lajia?!



Hyvältä näyttää, vai mitä?

Viikon tarjonta, s'il vous plaît!

Moi vaan kaikki äidin pikku pullaposket :) Nyt ollaa tasan kaks viikkoo laahustettu Tokioo ristii rastiin ja käyty myös kurkkii sen ulkopuolista elämää. Paljo on ehtiny siis näkee ja kokee paris viikos. Mut hei! On tääl kyl triljoonasti viel koettavaaki.. Esim. missä on ne kuuluisat kapselihotellit? Entäs ne superupeet robotit? Ehkä myöhemmin sitte. Viime viikonlopun tripin jälkee on ollu pari basic päivää ja pari spessumpaa päivää. Mennää järjestyksessä:

Tiistai: Perus skolet aamust puolille päivin, pelkkää paikallista murretta opiskeltaessa. Päivän ehkä mainitsemisen arvonen juttu oli yhdenmiehen tutkimusmatka Shinjukun asemalle. Niin ku oon ehkä saattanu mainitakki, ei oo mikää ihan perus Korson asema. Populaa palloilee päiväs keskimäärin 3,6 miljoonaa, mikä on melkein 3,6 miljoonaa kertaa enemmän ku Korsossa. Toinen huomion arvonen juttu on se, et tääl hämärän jengin osuus on paljon pienempi ku Korsossa. Tän päiväsen seikkailun tavoite oli löytää allekirjoittaneelle räkänokalle uudet juoksukengät! Asemal on isoi tavarataloi plus kauppoi, joten luulis löytyvän iisisti. Vaan eipä löytyny. Eka tavaratalo (ainaki Stockan kokonen) oli hasardi, ei mitää urheiluosastoo. Suunta kohti toista tavarataloo (taas ainaki Stockan kokonen) ja siel lenkkareiden huhuiluu monesta kerroksesta, tuloksetta. Kysyn näin ihan vaan, että mikä järki on laittaa kaikkee kamaa joka kerrokseen? Pidetään ne lelut leluostatolla ja sitä rataa. "Noh ei lannistuta", fundeerasin ja matka kohti kolmatta (ylläriylläri taas megakokonen) "stockkaa". Siellä pienen palloilun jälkeen bongasin erikoispaksujen rillieni ansiosta urheiluosaston, josta sitten loppujen lopuksi poistin halvimmat monot. Hintaa tuli silti yli 60e.

Nyt loppu laiskottelu.

Keskiviikko: Aamupalaks kouluu kahteen asti, pelkästään taas kielen opiskeluu. Kahen jälkee olis ollu viel kielioppii, mut me A-levelin sankarit oltii kuulemma liian hepposii sille kurssille. Olis pitäny olla B-levelin taito hallussa.. Illalla oli sit Lucyn synttärikekkerit Shibyassa. Niistä sen verran, että syötiin, juotiin, syötiin lisää, juotiin lisää, sit vähä sakee, ja sit juotiin kai taas lisää... ja sit karaokee. Myönnän, olin tirmoolissa... Mut hauskaa oli!

Torstai: Day off. En tiiä mitä nää Suzukit juhli, mut vapaapäivä siis. Ite en huutanu enää tässä vaiheessa jiiihaata, en tiiä mistä lie?? Vettäki sato koko päivän ja oli kylmä. Turha päivä siis..

Perjantai: Kylläkyllä kouluun aivan normaalisti. Puolen päivän aikaa lounas nepparii ja luokkaretkelle! Aivan oikein. Olo oli kuin esikoulussa. Tällä kertaa meijän eskariporukka lähti kohti Life Safety Learning Centerii. Täytyy sanoo et hauska kokemus kaikin puolin, pienenä noottina vois tosin sanoo et meil oli sil kierroksel liian vähä aikaa..  Siellä oli kuitenkin neljä tehtävärastia: Savusukellusta läpi huoneiston, maanjäristyssimulaattori, käsisammuttimen käyttöharjoitus ja viimesenä taifuunisimulaattori. Kaikki selitettii perusteellisesti lähes kädestä pitäen ja videoita myöten, miten toimitaa ja miten ei. Tosiaan, ihan kun olis esikoululainen ollu! Nyt ainakin tiedetää, miten toimitaa kun 7.8 richterii iskee toho katukiveen!

Paikallinen Heureka

Opastushetki

Maanjäristyssimulaattoris jyrisee

Illalla käytii retken jälkee viel Urveshin kaa tsekkaa roppongi. Ja ne, jotka on käyny Tokios, tietää varmasti mitä roppongis tapahtuu, varsinkin perjantai iltana! Mut ei, me ei menty clubeille, vaan tsekattii International foodstoret. "Aika laimeeta" ajattelee joku siel, mut joo välillä on hyvä ottaa iisiä. Ruokakaupois oli kyl kaikenlaist herkkuu tarjol, mut hinnat oli päätähuimaavia. Vai mitä sanotte 8e myslipaketista, 8e/100g pekonii ym. Vihannekset on tääl päin arvokkait, et kandee nauttii niistä siellä! Kauppojen tsekkailun jälkee Donnerist kebabit napaa ja pubin jääkylmän Heineken törpön jälkeen hajuaisti kohti Shimotakaidoo ja kotia kohti. Illal viel pidettii hupia leffan muodossa alakerras, tosin leffa oli jätettä!

Lauantai: Sää suosi heti aamusta, joten puoliltapäivin kerran testatut addut jalkaa ja ei muuta ku juoksemaa. Siinä vetelin Wilsonina puol timmaa ja sen jälkeen päätin lähtee kartottaa Ginzaa, joka on Tokion muodin Mecca. Sielt voi bongaa tän kylän kovimmat massipäälliköt. Ei muuta ku järkkäri reppuu ja kohti luxusbrandeja. Ginzaa pääsee näppärästi Shinjukusta subwaylla, ja yhensuuntanen matka bungaa 190 jenii. Nyt kun kerran lauantaita vietellää ni ei ihan rauhassa saanu käppäillä. Porukkaa oli ku Saipan peleissä, noin niinku keskimäärin...Mut kyl mä sulauduin kivasti massaan. Ei mitää paniikkia sen suhteen. Ginzasta voin sanoo sen verran, et tosi siisti paikka (niin kuin koko Tokio muutenki) ja jos jenei olis taskut täys ni kyl niille oli ollu siellä käyttöä. Abercrombien liikeki tuli vihdoin ja viimein koettuu; kokemus oli astetta hämärämpi mitä osasin odottaaa, mut alku hämmästyksen jälkeen totuin menoon ihan jees. Jossai vaihees alko vaan naurattaaa ku kaikki myyjät tuli vuoron perää huutelee: "Hey, what's going on?" Jepjep jenkkimeininkii.. Loppujen lopuks kassan kautta ulos masteri hellänä takasin kaduille laahustelee :)

Ginzan pääshoppauskatu

Toinen Vuittonin liikeistä

Varmaa 11 kerrosta

Parin tunnin jälkeisen haahuilun jälkeen Ginza oli hyvin pulkassa ja allekirjoittanut tyytyväinen, joten takas kämpille ihmettelee..

Tässä tuli nyt päälimmäiset mietteet jaariteltua. Ei sen kummempaa. Sää jumalakin on suosinu ihan kivasti, tosin vähän viileempää ollu viime päivät. Pitkähihasta ei oo sentää tarvinu vielä käyttää.. Toivottavasti viel lämpeis. Jengi kuumotteli ihan tosissaa jostai tulevasta taifuunistakin, piti kuulemma osuu huomiseks, mut ei sit taidakkaa toteutuuu. Hyvä niin!

Ps. Tiiän et tätä on ainaki jotkut jaksanu lukee ihan loppuunkin asti, ni olis kiva lukee vähä feedbackii. Kuhan se ei oo mitää hirveet negaaa! :) Eli raapusta miltä maistuuu..

Life outside of Tokio

Huheijaaaa... Heti alkuun pitää muuten todeta, ettei päässy peto irti, jos joku sitä nyt on kuumeisesti miettiny. Welcome partyt oli hupia, syötiin ja juotiin...mut "this is what we call in finland, normijurrit -kortti" jäi käyttämättä. Kiltisti oltii siis :)

Nyt asiaan. Eli niin kuin otsikkokin viittas, elämää on nähty sekä koettu muurahaiskeon ulkopuolellakin, toisin sanoen eka trippi on siis pulkassa. Koska tänään maanantaina oli/on national holiday täällä nipponissa, niin päätettii lähtee 9 hengen poppoolla kahen päivän reissulle haistelee elämää Kawaguchikon alueelle. Se on tässä aika suht lähellä, kattokaa kartasta! Suosittu turisti paikka, johtuen suuresta Fuji -vuorestaan sekä muutamista järvistä, ja olihan siellä muutakin. (Jos jotakuta alko nyt pahasti kutittaa siel pääs ni speksei voi nuuskii tosta, http://www.mtfuji-welcomecard.jp/english/areainfo/area13.html)

Lähettiin liikenteesee tosi aikasin sunnuntai aamuna, eli hierottii paikallisen kukon kaa unihiekat silmistä suht samoihin aikoihin. Kukko jäi hommiin ja me paineltii kohti Shinjukun asemaa, sieltä parin tunnin bussimatka, mikä muuttuki yhtäkkii neljän tunnin taipaleeks, sillä nähtävästi muillakin oli suunnitelmia pitkälle viikonlopulle. Ruuhkaa siis riitti. Onneks parin tunnin tirsat kevensi taakkaa. Hintaa edestakaselle bussireissulle tuli 3400 jenii.

Päiväohjelmaan kuului muun muassa päätöntä palloilua ympäriinsä, sekä pieni dösätrippi Lake Saikolle, jossa otettii vähän mollukkaa, sekä uitiin. Muut jatko siitä matkaa Mt. Fujille, mut allekirjoittanut, Kaisa ja Antony jäätii "rannalle".

Lake Saiko

Tylsää oli...

Loppujen lopuks meinas tulla pikku paniikki, kun piti päästä takas Kawaguchi-ko:on; muut vuorikiipeilijät oli kai vähän hukassa, ja meijän rantapummien olis pitäny maksaa bussimatkasta takasin n. 2000 jenii per lärvi, kun aluks maksettii vaa 450. No mentii sit paikallisee raflaa tiedustelee mittariauton mahdollisuutta, ja pienen kielimuurin jälkee sellanen onnistuttii saamaan. Kyyti oli hyvä ja hinnaks tuli "vaan" yhteensä 3770 paikallista rahaa. Tän jälkee otettii kaikkien muiden kamat aseman säilytyksestä mukaan ja lähettii chekkaa itteemme hostellii sisää. Meil oli siel siisti 9 hengen huone ja kaikki perusmukavuudet oli käytössä. Homma toimi hienosti siltä osin. Hintaa yöpymiselle tuli jota alle kolme tonttuu.. Ei mikää halpa, mut minkäs teet. Illal käytii viel imuroimas iltapalat paikallisessa mökkiraflas..

Aamulla lähettiin sit ysin aikoihin ihmettelee yhtä lähellä olevaa pyhättöä, ja sen miljoonaa rappusta. Sen voin kertoo et kiipeeminen kävi ihan hyvästä aamujumpasta. Sieltä vaan kaikki pullaposket kävelee kilot pois näihin rappusii..

Nää ei loppunu koskaan...

...kuten näkyy!

Tätä tultiin siis pällistelee...

Ylhäällä maisemat oli ihan hulppeat, niinku toisesta kuvasta näkyy. Ei muuta järkkäri reppuu ja takasin alaspäin! Iltapäivän ohjelma jatku ennen kotiinlähtöä vielä kilometrien kävelyllä ja paikkoja haistelemalla. Yks mainitsemisen arvojen juttu oli kun mentii jonkinsortin hissikabiinilla köysirataa pitkin ylös näköalapaikalle. Sieltä oli hyvät näköalat Fujille ja lähimaastoon.

Reissutiimi

Päivän palloilun jälkeen lähettii kolmen bussilla kohti Tokioo ja kotia. Nyt pitäis viel jaksaa pänttää japanii et huomen handlais pistarit. Yhet ollu jo ja lisää puskee päälle.. Toivottavasti selvitään kunnialla!

Hajimemashite!

How are you doing in japanese. Tätä tuli harjoteltua tänään. Se meinaa siis sitä, että skole on alkanu. Moni ei varmaan usko mua, mut joo tänää oli skolee ysist neljään! Aamu alko pienillä raivareilla kun herätessä huomasin kaduilla olevan veden paisumuksen. Tähystelin hetken parvekkeelta tilannetta ja mietin pitäiskö pukea pelkät uimashortsit ja uida skoleen vai odotellaako nooan arkkia, jos sattuis olee holleilla. Ei ollut, ja skolessakin olisi uima-asua varmasti ihmetelty, niin turvauduin 100 jenin sateenvarjooni ja lähin kohti opinahjoa muiden vaihtarien kanssa. Onneks lämpötila oli yli 20 astetta, ja kun mietti millanen sää teillä siel on ni tuli vähän paremmalle tuulelle.. :) Matkamme skoleen kestää junalla noin 50min ja joudumme vaihtamaan junaa Shinjukun asemalla, joka on yksi Tokion vilkkaimmista, todellinen muurahaiskeko!! Tämänkään aamun rush-hour ei tehnyt poikkeusta, vaan kaikki murkut oli taas liikkellä yhtä aikaa.

Meillä oli koulussa ensin japanin kielen luento, jossa harjoittelimme kaikenlaisia tervehdyksiä, sekä hieman hiragana tavuja. Meidät oli aiemmin viikolla jaettu tasotestien mukaan eri ryhmiin, joten opetus on eritasoista eri taitureille. Tuominen rankattii tietenki A-levelille, mikä kylläkin tässä tapauksessa tarkoittaa nolla tasoa. Mun lisäks siel on muut suomalaiset (=Kaisa ja Antti) sekä Cambridgestä 5 kaverii (=Antony, Lucy, Phoebe, Urvesh ja Thomas). Sit siel oli yks thaikku ja fransmanni, mut ne ei oo meijän JLSP -ohjelmassa, vaan opiskelee yliopistossa jotain muuta...

Kielen tunnin jälkee oli virallinen Opening Ceremony, mis oli koulun henkilökuntaa; vapaaehtoistuutoreita, koordinaattoreita, professoireit ym. Tilaisuus oli onneks aika lyhyt ja aika muodollinen. Meidän piti esimerkiksi mennä estraadille esittäytymään muille JAPANIKSI. Se tuli harjattuu onneks ihan hyvin, harjoteltiin sitä varten lauseita ekalla tunnilla. Tän jälkeen oli lunch break ja sitte viel pari luentoo: Japanese culture ja vapaaehtoinen conversational lesson. Käytii tsekkaa se vapaaehtonenki, siel oli tuutoreit ja saatii kysellä niit kyssäreit. A-levelin japanil en hirveesti saanu japanii raavittuu ittestäni, joten haastattelu meni japanin, englannin ja bodylanguagen mixillä! Culture luennol proffa vaan kerto puoltoist tuntii sen elämän tarinaansa. Se on kuulemma tapana tääl päin ekalla luennolla. Vanha mies, ja kokenu kaikenlaista...Mut kaikella kunnioituksella semi tylsää kuunneltavaa.

Se skolesta. Tuntuu et tääl on ton viime päivityksen jälkee tullu tehtyy vaikka mitä ja kerrottavaa olis vaikka kuinka paljon.. Eilen käytii kiertelee kouluympäristöö tutoreiden avustuksella ja sit tultii tänne meijän kulmille kattelee kans yliopiston rakennuksii. Nihon University on siis levittäytyny ympäri Tokioo, eri aloja opiskellaa eri paikoissa. Kierroksel sai parhaan kontaktin paikallisii opiskelijoihin ja he vaikutti tosi mukavilta tyypeiltä. Lontoota ne ei paljoo osannu, mut kyllä suurinpiirtein aina ymmärrettii toisiamme. Ihan kiva siis tutustuu paikallisiinkin.

Illalla sit käytiin testaa paikallinen karaokeboksi. Meitä oli perus fingland porukka ( Lappeenranta/Cambridge) höystettynä saksalaisilla mimmeillä. Oltiin siellä varmaan tunnin tai kaks? (aika meni niin nopeesti) ja se tuli maksaa jotai 1200 jenii per käkätin plus maljat tietty päälle. Karaoke oli ihan nastaa, vaikka Tuominenhan ei tunnetusti juuri lauleskele julkisesti. Yhen Foo Fightersin biisin veivasin, mut senki aika kehnosti... Urvesh oli ainoo, joka ei hoilannu. Sil hajos naama aika pahasti siihe touhuu ja veti vaa biiruu. Nostan hattuu kuitenki et tuli nuuskii touhuu, vaikka etukäteen sano inhoovansa sitä ylikaiken! Ja kuulemma seuraavaa kertaa ei tuu koskaan, ellei olla sit totally hammered!! Lupasin tietty olla sidekickeri sille jos/kun seuraava kerta tulee. Huomenna on ainakin jonkilaiset bye bye & hello japan -partyt, et saa nähä mitä siel tulee tapahtuu. Pääsekö peto irti vai ei??

Mitäs mä sitte kertoisin? Aika paljon on tullu lätistyy, vois tehä tänää viel muutaki ku naputella näit aakkosii. Voisin jakaa jotai vinkkei, mitä on tullu vajaan viikon aikana opittuu, osa ehkä kantapään kauttakin. Liikenne tääl on vasemman puoleista, eli rappusis, kauduil ynnä muissa mestois mennää siis vasenta laitaa. Vendin machineit tääl on joka nurkassa, ja niis myydää pääsääntösesti erilaisia juomia. Ja niistä voi saada ihan mitä vaan, kysykää vaikka Kaisalta!! Omenamehu voi oikeasti ollakkin soijan makuista vihreetä teetä... Sama pätee ruokakaupoissa. Jos et nää tuotteen kuvaa, ei oo mitää hajuu mitä siinä on tai mitä se on! Eli jos oot massikeisari, syö ulkona! Tosin myös siellä pitää tietää mitä tilaa... Rush-hour aikaan, eli aamulla, nuku mielummin pommiin ellet haluu olla märkänä länttinä junan seinässä. Tänää en hirveesti tuntenu jalkojani junassa, myös selkä meinas katkee!

Vähän on myös tullu shoppailtuukki, Kaisa ollu siinä porukan ahkerin. Surprise! :) Tokio on myös himoshoppaajan unelma, minkä varmaan kaikki tietääkin, joten sitä tulee varmasti harjoteltua täällä. Shoppaamisest puheen ollen tein ekat kunnon ruokaostokset tänää marketissa ja nyt pitäis vääntää sit jotai safkaa! Onneks on viel vähä massii pääl ni voi lähtee raflaa jos siitä tulee totally disaster. Eli ei muuta ku kokkaamaan, Sayoonara.

Ai niin. Kaisan blogista voi myös haistella menoo: http://www.sushitaivaassa.blogspot.com/

Sumoöverit

Eilen, ennen kun menimme brittien kaa illalliselle yhteen tuttuun barbeque paikkaan, jossa olimme käyneet jo aiemmin (ja jossa tällä kertaa tuli maistettua mm. jonkun eläimen kieltä ja babymustekalaa), päätimme, että maanatai on sumopainipäivä. Joten brittien, Phoeben, Anthonyn ja Urveshin (joka on oikeesti jenkki kylläkin) opastuksella lähdimme aamutuimaan kohti reilun puolen tunnin junamatkan päähän nauttimaan tästä omituisesta, mutta jotenkin niin eksoottisesta lajista! Perille päästyämme huomasimme, että Tochinowakat, Kimurayamat ja kumppanit meinaa painii siel koko päivän, joten ostimme ensin halvimmat liput piippuhyllylle (2100 jenii) ja sen jälkeen päätimme käydä viereisessä museossa sivistämässe hieman itseämme..

Sumotiketti

Museoreissu tuli maksaa opiskelijoilta 480 jenii, jos oli näyttää opiskelijakorttii. Onneks meil kaikil oli mukana, paitsi Antil, niin pääs vähä halvemmal. Tosin Antti harjas homman tyylikkäästi näyttämällä Kela-korttii ni kaikki oli okei, sisälle vaan! Museokierros koostu lähinnä Tokion 1600-1900 -lukujen historiasta; siel oli nähtävillä mm. millasta eläminen ja asuminen oli niihin aikoihin, maailmansodan aikasia pommeja, ensimmäisiä autoja, ynnä muuta jännää..

Sisäänkäynti museoon

Aimo annoksen sivistystä saaneena ja mäkkärin kahvien jälkee lähettii haistelee sitä sumomeininkii. Sitä tulikin sitten nähtyä koko rahan edestä. Ovethan aukes jo puol ysin jälkeen, mut me mentii sisää joskus puolenpäivän maissa. Ekat 15-30 minuuttii olin aika liekeissä siit touhusta, mut sit tunnin jälkeen aloin jo kyllästyy... Ja nää oli viel jotai warm-up höyhensarja matsei. Noh, siinä me sit tapitettii sitä touhuu varmaa kolme tuntii. Yks matsi kesti keskimäärin 6 sekuntii, ja ne oli suht samanlaista kauraa pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Kolmen jälkee alko sitä vähän tapahtuu ja paikallist porukkaa pakkauttu enemmän tupaan sisää, sillä kunnon geimit alko. Ekaks oli senior division nahistelui, sit The Grand Champion vääntöi ja lopuks tais olla the highest division matsei.. Niissä oli sit jo sähköö ilmassa ja vaippatangat tappeli ihan tosissaan :)

Hopp, ja sitten mennään...

Sumosessioiden jälkeen paineltiin sitte mäkkärin kautta kotii lepäilee. Kaisa tosin teki aikasemmin aikamoisen peliliikkeen ja lähti soolona takas kämpille ja siitä suoraa paikallisen säbäjengin treeneihin!! Toivottavasti se ei eksyny ja voi hyvin tällä hetkellä treeneis :) Mutta joo tän päivän kokemuksen perusteella voin todeta et sumopaini on ihan jees, mut kuus timmaa on helposti jo överit!! Kiintiö siis sen suhteen on vähäks aikaa täytetty...

Mistä on hyvät aamut tehty?

Hampaiden pesusta, aamumuroista ja rauhallisesta WC-hetkestä. Niistä on hyvät aamut tehty!

Konnichi wa!

Tähän alkuun on varmaan hyvä todeta heti pari faktaa: kello on paikallista aikaa 2.09 ja oon nukkunu neljä tuntia sen jälkeen kun heräsin härmästä perjantaina 9 päivä 09.30.. Sillähän ei oo tän tekstin kannalta mitään merkitystä, että tultii just porukalla kyliltä!! Mut siitä lisää myöhemmin! Älä karkaa minnekkään..

Niin tosiaan 9 päivä suuntana oli Helsinki-Vantaa aeropuerto ja flygari lähti ilmaan 17.15 härmän aikaa. Kentäl oli megaryysis, en ollu ikinä nähny niin paljo populaa buukkaamas itteensä koneesee kyseisellä kentällä. Johtu vissiin siitä, et kaikki Aasiaan menevät koneet lähti samoihin aikoihin?! 2h tuntii oltii varattu peliaikaa härdelleihin, vaik oltiin jo chekattu ittemme koneesee aiemmin, mut ei silti vaan meinannu aika riittää. Noh, päästiin koneesee sit kuitenkin hyvis ajoin ja homma siltä osin bueno!

Tollanen siirtymä oli siis vielä haukattavana. Lento meni osaltaan hyvin, osaltaan taas ei. Viihdykettä oli ihan hyvin tarjolla, kiitos Sex and the City 2 ja punaviini, (brittien mielest ei olis kannattanu myöntää), sekä tietty kovimman liigajengin kovimman pelaajan (eli nyt siis todellakin puhutaan HIFK:n Ville "Ruotsin kaataja" Peltosesta) haastattelu. Huonona asiana oli tietty se se et meikäläisen nokoset jäi siihe parii sekunttii...Naapuri tosin vieressä pyöri kun hyrrä unilääkkeiden ansiosta. Olis niin pitäny ottaa kans!! Ei siinä sit mitään, lento tuli suht ajallaan kenttään.  Ja ennen kun turvavyömerkkivalot ehti ees sammuu, ni nää vinosilmät oli muodostanu jo särmän jonon siihen käytävälle. Maassa maan tavalla siis!

Siitä sitte ulos koneesta ja pienellä sporalla/junalla kohti terminaalia. Olin aivan sata varma et nyt alkaa tulee se kuumotusvaihe vastaan, mut mitä vielä! Jengii ei paljon tuntunu kiinnostavan miks tultiin. Kysy vaan et "osaatko japania?" "ai oot tääl koulus, kiva" Porukka oli enemmän ihmeissää siitä, et mitä kepakkoo Kaisa kantaa mukana, kun sillä oli salibandystaga kainalos!! Niin ja hauskin yksityiskohta oli se kun tultiin arrival lobbyyn kaikkien kamojen kaa, niin paikalliset sheriffit tuli kyselee passei ja puhelinnumeroit. "Hi, this is random check" Me annettii niille sit suominumerot ja vieläkin venaillaa jos olis jotain chattailunpoikasta. Joo ja tän joutu tekee siin samas aulas parille eri sinivuokolle. Ei ne tajunnu sitä vaik kuin kovasti koitti selittää, et "hei toi sun frendis otti nää speksit ylös.." Kaiken tän kikkailun jälkeen siitä sitte otettii reilu puolentoistatimman junareissu kohti Shinjukun asemaa, josta koordinaattori tuli noutaa meijät mittariautolla ja vei kämpille.

Kämpillä perus tsekkaukset ja kylille hakee safkaa. Tollaset "safety" setit tuli poisetettuu jollai 9 eurolla. Eli jokainen voi laskee, ettei mitää ihan megailmasta..Tän jälkee joutu pitää 4 timman lepohetki pitkän reissun takii, olin meinaan ihan katki ja olo oli heikko. Päätettii sitä ennen lähtee ulos 5 britin kaa kiertelee mestoi, kun he olivat tänne tulleet jo aikaisemmin. Itseasias kyl Antti, joka oli tullu tänne kans päivää aiemmin hoiti tän kierroksen poppoon kasaa. Meijän vaihtariporukka, joka on vallottanu yhen kerrostalon, koostuu seuraavanlaisesta kokoonpanosta: alakerran tiiviin puolustuksen hoitaa 6 brittii, keskikentäl raataa 3 ahkeraa germaanii, kärjes taituroi 3 loistavaa finskii ja penkkiä kuluttaa 3 sveaa!! Nojoo leikki leikkinä, mut siis tällänen legioona täällä tosiaan on. Muihin kun näihin 5 brittii en kerenny ottaa kontaktii tän ekan päivän aikana. Hurritki tulee kai vast maanantaina...Eller hur?

Noniin eka ilta, josta juurikin saavuin, oli erittäinkin mukava ja onnistunut kaikin puolin. :) Kylillä asioimista jeesas tosi paljon se, että Tom (yks briteistä) puhuu sujuvaa japania. Me muut vaan nyökyteltiin siinä sitte tyytyväisinä vieressä, mistään mitään tietämättä. Täytyy myöntää heti kättelyssä, et kaikki britit oli tosi rentoi ja hauskoja tyyppejä. Eikä kyseessä ollu tosiaankaan mikää perus pubijengi, meinaan yhellä oli vanhemmat Vietnamista, yhellä sukujuuria Intiaan (mut asunu koko ikänsä jenkeis käsittääkseni), yhellä sukujuuria Trininadista, ja sillä Lissyllä tais olla kans jostakin päin vaikutteita, ei tullut viel selville. Tom oli siis ainoo perus eurooppalaisen näköinen kundi! Ilta siis koostu lähinnä paikallista biirua nautiskellessa, ketä nyt sitä joikin, sekä pienestä sakemaistelusta.. Sivistyneesti kyllä oltiin äiti, eli en menettäny heti kasvojani!!

Mut nyt alkaa macbookist loppuu virta niinku bloggaristaki, joten ei muutaku oyasuminasai!!

Kohti ääretöntä...niin ja mieluiten myös sen yli!

Vähiin käy ennen kun loppuu, on joku joskus sanonut. Mä voin vihdoinki todeta saman, meinaan nyt ollaa melkein jo toinen jalka kentällä. Yks yö edessä, toivottavasti rauhallinen. Mistään liskoista ei tarvii välittää, niit ei oo kutsuttu, ja ne varmaan menee muutenki johonki muuhun osotteeseen jorailee! Hommat on hyvin hoidettu niin kun jo viikko sitte totesin. Vikana tuli matkavakuutuski harjattuu, et ei oo niin välii jos vaikka jää auton alle, tai tippuu Tokyo Towerist alas. "Iffi kato hoitaa", sano se yks pappaki iltasanomis, kun puut oli kaatunu kesämyrskys sen talon päälle. Asenne siis kohallaan. I like it. Samaan aikaan kylläkin isomahainen partasuu Rick Ross räyhäs iTunesin välityksel: "Fuck life insurance, I live for the moment and put a bullet on it." Vaihoin biisii ja totesin et ehkä ens kerralla.

Forexikin tuli tyhjennettyy jeneist, ei tosin tullu rahat missää brown paper bagis, mut tuli kuitenki. Nyt on siis tonnei päällä aikamoinen kasa. Pitää varmaa niittaa lompakko itteensä kii ettei kaikkee onnistu hävittää. Mut niillä pitäis meikäläisen pärjää jonkun aikaa. Suurin osa niist tosin menee heti vuokran ja junalipun maksuun, mut kai siit riittää parii nuudelikuppii!! Suurin säätäminen on ollu siinä, mitä mä otan sinne mukaa passin lisäks. Täl hetkel siel on kivasti yli 30 astet, mut sit ku tulee taifuunikausi et tukka lähtee päästä ni pitäis siihenki sit varautuu. Noh, mä ratkasin pelin aika pitkälti siltä osin, et kesäkamat pykälään ja loput ostetaan sieltä jos tarvii. Homma bueno ja no stress!


Täs on viime päivin yks sun toinenki kyselly kuulumisii, "jännittääkö?" peruskyssäri on jokaisen suusta tullu, niinku tietty pitääkin. "No ei nyt oikeen, ainakaa viel" ollu pääsääntönen vastaus, oli sitte kysyjä äiti, naapuri, k-kaupan vartija tai ryynäsentopi facebookista. Nyt voin sanoo et alkaa olo olee pikku hiljaa kun sillä kuuluisalla onkimadolla. Hirvee tärinä ja ei oikee oo mitää käryy mitä siel pinnan alla on vastassa.. Ja vähä arveluttaa miten me päästään sielt Naritan kentält juna-asemalle mis meijän koordinaattori on vastas. Se Naritan kenttäki on varmaa vähä eriluokkaa ku toi Helsinki-Vantaa.. Ohjeet on printattu ja jos siin ei mitää hirveet källii oo ni eiköhä me löydetä!


On väkisinki tullu mietittyy sitä, mitä täält jää kaipaa tolle pikkureissulle vai jääks ylipäätään mitään. Lappeenrannan syyskelii ei todellakaa, no eipä kyllä muutakaa härmän ilmastoo sen voin kertoo... Saatte pitää loskat itellänne! Ainut mikä tulee mielee ni ihmisii tietty. Eniten sitä kelailee miten mä pärjään ilman tiksin roskasakkii, on ne semmosia veijareita meinaan!! Ainakin viikonlopunviettoihin tulee muutoksia loppuvuodeks. Ei varmaa se kuuluisa jänisräikkä tuu laulaa niin lujaa nipponissa! Tai mistä sen tietää mistä sitä ittensä siellä aina löytää sakehuuruisena.. :)

Viimeset (ja myöskin ainoot!!?!) stipendin jakajat kävi vähän aikaa sitten kylässä, ziljooonakertaabiljooonasti kiitos vaan mummi ja vaari!! Ootte parhaita. Muut saa toki tulla tekee lahjotuksia kanssa! Kyl sä kerkeet sieltä vielä. :)


Nyt pitää täst lähtee duunailee viel viimeset pikkujutut valmiiks et tää reissu voi ihan oikeesti alkaa. Mun ystävä, viinariina, nimi muutettu, Macaosta totesikin, että "kohta säkin tuut tänne hullujen mantereelle" Noh, huomenna mennää kattoo kuinka hullui ne japanilaiset sitten oikee on! Sayonara, palataan asiaan nousevan auringon maassa!!

Ai niin, kuka viittis tulla viel laittaa nää kasaan????

Hellurei ja hellät tunteet!

Mä alotan mun ensimmäisen blogin NYT!

Ai miks? No, mä kerron: Elikkäs ens viikolla mun olis tarkotus tööttää itteni Tokioon menevää koneesee ja pärjätä kyseisessä pikkulähiössä joulukuun alkuun asti. Nopeimmat osas laskeekki jo et se tekee sellaset kolmisen kuukautta. Ei mikää hirveen pitkä aika, mut eiköhän siin ajassa ehi tapahtuu yhtä jos toista. Päällimmäinen syy tän blogin ylläpitämiseen on kuitenkin se, että mun äiti tietää vähän miten mulla menee. Tietty sillä varauksella, että äippä vaan osaa lukee tätä. Mä luotan täysin et tietty osaa. No joo. Tää on siis mun jonkin sortin matkapäiväkirja/muistio/fiilistelyboksi/avautumisnurkka, mihin tuun aina sillon tällön vähä brassailee mun tekemisii, et voitte sit olla tääl härmässä megakateellisii mulle! ;)

Niin ku mä tossa alussa totesinkin jo, aikaa ei lähtöö tosiaa oo hirveesti, vajaa puoltoist viikkoo. Alkaa pikkuhiljaa Nikkerilläkin kuumotus nousee ja kämmenet hikoo, vaikka nyt ne kyllä on ihan korput. Yllättävän viileetä poikaa oon kuitenki ollu tähän asti, ehkä se johtuu vaan siitä, etten oo uskaltanu funtsii koko reissuu yhtään. Väistämättä sitäki joutuu täs alkaa jo tekemään. Onneks oon hoitanu jo kaiken akuutin ja olennaisen reissuu varten, esim. ostin vähä aikaa sit uudet farkut! :) Mut kyl kaikki vähemmän tärkeetki jutut on hyvin kupissa. Niin ja sushibuffaa on kans tullu vähä testailtuu. Toimii!

Tokiost mul ei kyl hirveesti oo mitään tatsia, mitä nyt jengi on facebookkii laittanu lomareissuiltaan jotai hirveit hehkutusfotoi et "hei tääl mä oon". Ja viisaammat on vähän kertonu faktoi. Mut sen verran mäkin tiiän et sushi ja Toyotat on kuulemma kovas huudos!! Ja joku sano et siel asuis vähän enemmän jengii kun esimerkiks Lappeenrannas! Noh, sittepähän senkin näkee millasta siel on. Kieli on vaikeet, sen mä tiiän kyllä. Kävinki sen takii ottaa siihe pikkasen tuntumaa HSE:n kesäkurssil. Kieli ja nuppi meni tosi monesti solmuu ja tuli välillä esitettyy vähän tyhmääkin, mut perus konnichiwat on kuitenkin jotenkin hallus et ei suurta paniikkii sen suhteen.. Mä en muuten tuu lähtee tonne Nipponii ihan soolona, mikä on mun kannalta ihan hyväkin juttu, vaan meitä finskei on siel mun lisäks ainaki kaks. Tuun varmaa laittaa ainaki ystäväni Kissen blogiosotteen tänne, ni voitte lukee meijän touhuiluu sit naisenki näkövinkkelistä :)

Täs oli nyt jotain alkufiilistelyit, lähinnä turhaa lässytystä, tiiän. Mut eiköhän vähän asiapitosempaa juttuakin oo tulossa, sen voin luvata. Fotoi tulee tietty myös, pitäis vaan eka se kamera hommaa..Eiköhän sieltä löydy!!