Viikon tarjonta, s'il vous plaît!

Moi vaan kaikki äidin pikku pullaposket :) Nyt ollaa tasan kaks viikkoo laahustettu Tokioo ristii rastiin ja käyty myös kurkkii sen ulkopuolista elämää. Paljo on ehtiny siis näkee ja kokee paris viikos. Mut hei! On tääl kyl triljoonasti viel koettavaaki.. Esim. missä on ne kuuluisat kapselihotellit? Entäs ne superupeet robotit? Ehkä myöhemmin sitte. Viime viikonlopun tripin jälkee on ollu pari basic päivää ja pari spessumpaa päivää. Mennää järjestyksessä:

Tiistai: Perus skolet aamust puolille päivin, pelkkää paikallista murretta opiskeltaessa. Päivän ehkä mainitsemisen arvonen juttu oli yhdenmiehen tutkimusmatka Shinjukun asemalle. Niin ku oon ehkä saattanu mainitakki, ei oo mikää ihan perus Korson asema. Populaa palloilee päiväs keskimäärin 3,6 miljoonaa, mikä on melkein 3,6 miljoonaa kertaa enemmän ku Korsossa. Toinen huomion arvonen juttu on se, et tääl hämärän jengin osuus on paljon pienempi ku Korsossa. Tän päiväsen seikkailun tavoite oli löytää allekirjoittaneelle räkänokalle uudet juoksukengät! Asemal on isoi tavarataloi plus kauppoi, joten luulis löytyvän iisisti. Vaan eipä löytyny. Eka tavaratalo (ainaki Stockan kokonen) oli hasardi, ei mitää urheiluosastoo. Suunta kohti toista tavarataloo (taas ainaki Stockan kokonen) ja siel lenkkareiden huhuiluu monesta kerroksesta, tuloksetta. Kysyn näin ihan vaan, että mikä järki on laittaa kaikkee kamaa joka kerrokseen? Pidetään ne lelut leluostatolla ja sitä rataa. "Noh ei lannistuta", fundeerasin ja matka kohti kolmatta (ylläriylläri taas megakokonen) "stockkaa". Siellä pienen palloilun jälkeen bongasin erikoispaksujen rillieni ansiosta urheiluosaston, josta sitten loppujen lopuksi poistin halvimmat monot. Hintaa tuli silti yli 60e.

Nyt loppu laiskottelu.

Keskiviikko: Aamupalaks kouluu kahteen asti, pelkästään taas kielen opiskeluu. Kahen jälkee olis ollu viel kielioppii, mut me A-levelin sankarit oltii kuulemma liian hepposii sille kurssille. Olis pitäny olla B-levelin taito hallussa.. Illalla oli sit Lucyn synttärikekkerit Shibyassa. Niistä sen verran, että syötiin, juotiin, syötiin lisää, juotiin lisää, sit vähä sakee, ja sit juotiin kai taas lisää... ja sit karaokee. Myönnän, olin tirmoolissa... Mut hauskaa oli!

Torstai: Day off. En tiiä mitä nää Suzukit juhli, mut vapaapäivä siis. Ite en huutanu enää tässä vaiheessa jiiihaata, en tiiä mistä lie?? Vettäki sato koko päivän ja oli kylmä. Turha päivä siis..

Perjantai: Kylläkyllä kouluun aivan normaalisti. Puolen päivän aikaa lounas nepparii ja luokkaretkelle! Aivan oikein. Olo oli kuin esikoulussa. Tällä kertaa meijän eskariporukka lähti kohti Life Safety Learning Centerii. Täytyy sanoo et hauska kokemus kaikin puolin, pienenä noottina vois tosin sanoo et meil oli sil kierroksel liian vähä aikaa..  Siellä oli kuitenkin neljä tehtävärastia: Savusukellusta läpi huoneiston, maanjäristyssimulaattori, käsisammuttimen käyttöharjoitus ja viimesenä taifuunisimulaattori. Kaikki selitettii perusteellisesti lähes kädestä pitäen ja videoita myöten, miten toimitaa ja miten ei. Tosiaan, ihan kun olis esikoululainen ollu! Nyt ainakin tiedetää, miten toimitaa kun 7.8 richterii iskee toho katukiveen!

Paikallinen Heureka

Opastushetki

Maanjäristyssimulaattoris jyrisee

Illalla käytii retken jälkee viel Urveshin kaa tsekkaa roppongi. Ja ne, jotka on käyny Tokios, tietää varmasti mitä roppongis tapahtuu, varsinkin perjantai iltana! Mut ei, me ei menty clubeille, vaan tsekattii International foodstoret. "Aika laimeeta" ajattelee joku siel, mut joo välillä on hyvä ottaa iisiä. Ruokakaupois oli kyl kaikenlaist herkkuu tarjol, mut hinnat oli päätähuimaavia. Vai mitä sanotte 8e myslipaketista, 8e/100g pekonii ym. Vihannekset on tääl päin arvokkait, et kandee nauttii niistä siellä! Kauppojen tsekkailun jälkee Donnerist kebabit napaa ja pubin jääkylmän Heineken törpön jälkeen hajuaisti kohti Shimotakaidoo ja kotia kohti. Illal viel pidettii hupia leffan muodossa alakerras, tosin leffa oli jätettä!

Lauantai: Sää suosi heti aamusta, joten puoliltapäivin kerran testatut addut jalkaa ja ei muuta ku juoksemaa. Siinä vetelin Wilsonina puol timmaa ja sen jälkeen päätin lähtee kartottaa Ginzaa, joka on Tokion muodin Mecca. Sielt voi bongaa tän kylän kovimmat massipäälliköt. Ei muuta ku järkkäri reppuu ja kohti luxusbrandeja. Ginzaa pääsee näppärästi Shinjukusta subwaylla, ja yhensuuntanen matka bungaa 190 jenii. Nyt kun kerran lauantaita vietellää ni ei ihan rauhassa saanu käppäillä. Porukkaa oli ku Saipan peleissä, noin niinku keskimäärin...Mut kyl mä sulauduin kivasti massaan. Ei mitää paniikkia sen suhteen. Ginzasta voin sanoo sen verran, et tosi siisti paikka (niin kuin koko Tokio muutenki) ja jos jenei olis taskut täys ni kyl niille oli ollu siellä käyttöä. Abercrombien liikeki tuli vihdoin ja viimein koettuu; kokemus oli astetta hämärämpi mitä osasin odottaaa, mut alku hämmästyksen jälkeen totuin menoon ihan jees. Jossai vaihees alko vaan naurattaaa ku kaikki myyjät tuli vuoron perää huutelee: "Hey, what's going on?" Jepjep jenkkimeininkii.. Loppujen lopuks kassan kautta ulos masteri hellänä takasin kaduille laahustelee :)

Ginzan pääshoppauskatu

Toinen Vuittonin liikeistä

Varmaa 11 kerrosta

Parin tunnin jälkeisen haahuilun jälkeen Ginza oli hyvin pulkassa ja allekirjoittanut tyytyväinen, joten takas kämpille ihmettelee..

Tässä tuli nyt päälimmäiset mietteet jaariteltua. Ei sen kummempaa. Sää jumalakin on suosinu ihan kivasti, tosin vähän viileempää ollu viime päivät. Pitkähihasta ei oo sentää tarvinu vielä käyttää.. Toivottavasti viel lämpeis. Jengi kuumotteli ihan tosissaa jostai tulevasta taifuunistakin, piti kuulemma osuu huomiseks, mut ei sit taidakkaa toteutuuu. Hyvä niin!

Ps. Tiiän et tätä on ainaki jotkut jaksanu lukee ihan loppuunkin asti, ni olis kiva lukee vähä feedbackii. Kuhan se ei oo mitää hirveet negaaa! :) Eli raapusta miltä maistuuu..