How are you doing in japanese. Tätä tuli harjoteltua tänään. Se meinaa siis sitä, että skole on alkanu. Moni ei varmaan usko mua, mut joo tänää oli skolee ysist neljään! Aamu alko pienillä raivareilla kun herätessä huomasin kaduilla olevan veden paisumuksen. Tähystelin hetken parvekkeelta tilannetta ja mietin pitäiskö pukea pelkät uimashortsit ja uida skoleen vai odotellaako nooan arkkia, jos sattuis olee holleilla. Ei ollut, ja skolessakin olisi uima-asua varmasti ihmetelty, niin turvauduin 100 jenin sateenvarjooni ja lähin kohti opinahjoa muiden vaihtarien kanssa. Onneks lämpötila oli yli 20 astetta, ja kun mietti millanen sää teillä siel on ni tuli vähän paremmalle tuulelle.. :) Matkamme skoleen kestää junalla noin 50min ja joudumme vaihtamaan junaa Shinjukun asemalla, joka on yksi Tokion vilkkaimmista, todellinen muurahaiskeko!! Tämänkään aamun rush-hour ei tehnyt poikkeusta, vaan kaikki murkut oli taas liikkellä yhtä aikaa.
Meillä oli koulussa ensin japanin kielen luento, jossa harjoittelimme kaikenlaisia tervehdyksiä, sekä hieman hiragana tavuja. Meidät oli aiemmin viikolla jaettu tasotestien mukaan eri ryhmiin, joten opetus on eritasoista eri taitureille. Tuominen rankattii tietenki A-levelille, mikä kylläkin tässä tapauksessa tarkoittaa nolla tasoa. Mun lisäks siel on muut suomalaiset (=Kaisa ja Antti) sekä Cambridgestä 5 kaverii (=Antony, Lucy, Phoebe, Urvesh ja Thomas). Sit siel oli yks thaikku ja fransmanni, mut ne ei oo meijän JLSP -ohjelmassa, vaan opiskelee yliopistossa jotain muuta...
Kielen tunnin jälkee oli virallinen Opening Ceremony, mis oli koulun henkilökuntaa; vapaaehtoistuutoreita, koordinaattoreita, professoireit ym. Tilaisuus oli onneks aika lyhyt ja aika muodollinen. Meidän piti esimerkiksi mennä estraadille esittäytymään muille JAPANIKSI. Se tuli harjattuu onneks ihan hyvin, harjoteltiin sitä varten lauseita ekalla tunnilla. Tän jälkeen oli lunch break ja sitte viel pari luentoo: Japanese culture ja vapaaehtoinen conversational lesson. Käytii tsekkaa se vapaaehtonenki, siel oli tuutoreit ja saatii kysellä niit kyssäreit. A-levelin japanil en hirveesti saanu japanii raavittuu ittestäni, joten haastattelu meni japanin, englannin ja bodylanguagen mixillä! Culture luennol proffa vaan kerto puoltoist tuntii sen elämän tarinaansa. Se on kuulemma tapana tääl päin ekalla luennolla. Vanha mies, ja kokenu kaikenlaista...Mut kaikella kunnioituksella semi tylsää kuunneltavaa.
Se skolesta. Tuntuu et tääl on ton viime päivityksen jälkee tullu tehtyy vaikka mitä ja kerrottavaa olis vaikka kuinka paljon.. Eilen käytii kiertelee kouluympäristöö tutoreiden avustuksella ja sit tultii tänne meijän kulmille kattelee kans yliopiston rakennuksii. Nihon University on siis levittäytyny ympäri Tokioo, eri aloja opiskellaa eri paikoissa. Kierroksel sai parhaan kontaktin paikallisii opiskelijoihin ja he vaikutti tosi mukavilta tyypeiltä. Lontoota ne ei paljoo osannu, mut kyllä suurinpiirtein aina ymmärrettii toisiamme. Ihan kiva siis tutustuu paikallisiinkin.
Illalla sit käytiin testaa paikallinen karaokeboksi. Meitä oli perus fingland porukka ( Lappeenranta/Cambridge) höystettynä saksalaisilla mimmeillä. Oltiin siellä varmaan tunnin tai kaks? (aika meni niin nopeesti) ja se tuli maksaa jotai 1200 jenii per käkätin plus maljat tietty päälle. Karaoke oli ihan nastaa, vaikka Tuominenhan ei tunnetusti juuri lauleskele julkisesti. Yhen Foo Fightersin biisin veivasin, mut senki aika kehnosti... Urvesh oli ainoo, joka ei hoilannu. Sil hajos naama aika pahasti siihe touhuu ja veti vaa biiruu. Nostan hattuu kuitenki et tuli nuuskii touhuu, vaikka etukäteen sano inhoovansa sitä ylikaiken! Ja kuulemma seuraavaa kertaa ei tuu koskaan, ellei olla sit totally hammered!! Lupasin tietty olla sidekickeri sille jos/kun seuraava kerta tulee. Huomenna on ainakin jonkilaiset bye bye & hello japan -partyt, et saa nähä mitä siel tulee tapahtuu. Pääsekö peto irti vai ei??
Mitäs mä sitte kertoisin? Aika paljon on tullu lätistyy, vois tehä tänää viel muutaki ku naputella näit aakkosii. Voisin jakaa jotai vinkkei, mitä on tullu vajaan viikon aikana opittuu, osa ehkä kantapään kauttakin. Liikenne tääl on vasemman puoleista, eli rappusis, kauduil ynnä muissa mestois mennää siis vasenta laitaa. Vendin machineit tääl on joka nurkassa, ja niis myydää pääsääntösesti erilaisia juomia. Ja niistä voi saada ihan mitä vaan, kysykää vaikka Kaisalta!! Omenamehu voi oikeasti ollakkin soijan makuista vihreetä teetä... Sama pätee ruokakaupoissa. Jos et nää tuotteen kuvaa, ei oo mitää hajuu mitä siinä on tai mitä se on! Eli jos oot massikeisari, syö ulkona! Tosin myös siellä pitää tietää mitä tilaa... Rush-hour aikaan, eli aamulla, nuku mielummin pommiin ellet haluu olla märkänä länttinä junan seinässä. Tänää en hirveesti tuntenu jalkojani junassa, myös selkä meinas katkee!
Vähän on myös tullu shoppailtuukki, Kaisa ollu siinä porukan ahkerin. Surprise! :) Tokio on myös himoshoppaajan unelma, minkä varmaan kaikki tietääkin, joten sitä tulee varmasti harjoteltua täällä. Shoppaamisest puheen ollen tein ekat kunnon ruokaostokset tänää marketissa ja nyt pitäis vääntää sit jotai safkaa! Onneks on viel vähä massii pääl ni voi lähtee raflaa jos siitä tulee totally disaster. Eli ei muuta ku kokkaamaan, Sayoonara.
Ai niin. Kaisan blogista voi myös haistella menoo: http://www.sushitaivaassa.blogspot.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti